Ajatuksia itsestään huolehtimisesta permakulttuurin eettisestä näkökulmasta
Anni Rainion pohdintoja Holman PTT -kurssilta (Permaculture Teacher Training, lyhennetty myös TPT) .
Huolenpito maasta, huolenpito ihmisistä ja reilu jako. Nämä ovat permakulttuurin kolme eettistä tukipilaria. Suurimmalle osalle permakulttuurista kiinnostuneille ensimmäinen periaate, maasta huolehtiminen on itsestäänselvyys ja kenties tärkein lähtökohta permakulttuurin harjoittamiseen. Huolenpito ihmisistä kuulostaa helpolta ja ymmärrettävältä, mutta kuten helmikuussa järjestetyllä Holman PTT -kurssilla moneen kertaan todettiin, tätä on yllättävän vaikea toteuttaa ja jopa ymmärtää mitä se tarkoittaa.
Huolenpito ihmisistä periatteen takana on ajatus terveestä yhteisöstä (perhe, ekokylä, kylä, kaupunki), jossa jokaisen perustarpeet on huomioitu, ja jossa jokainen kokee tulevansa kuulluksi, nähdyksi ja olevansa osa kokonaisuutta. Jokaisella ihmisellä tulee olla mahdollisuus kasvaa, kehittyä ja muuttua elämänsä kulussa. Permakulttuurin parista löytyy lukuisia menetelmiä ihmisten välisen vuorovaikutuksellisen yhteyden muodostamiseksi, esimerkiksi rakentava vuorovaikutus (NVC), sosiokratia sekä sitoutuminen yhdessä laadittuihin sääntöihin ja toimintatapoihin.
Kurssin aikana ymmärsin, että oma vahvuuteni ei välttämättä ole permakulttuurisuunnittelussa vaan ihmisten huolenpidon tasolla. Ja vielä tarkemmin sanottuna itsestään huolehtimisen kautta. Ja yhtälailla se on tärkeä osa permakulttuuria.
Huolenpito ihmisistä = huolenpito itsestäsi
“Tyhjästä kaivosta ei voi ammentaa”, sanotaan. Aktiivisina tekijöinä emme voi toimia ympäristön ja yhteisön hyväksi jos oma kaivo vuotaa tai on ammennettu tyhjiin. Kaikki lähtee itsestä. Ei ole itsekästä muistuttaa itseään palautumisen, maadoittumisen ja tasapainon tärkeydestä omassa hyvinvoinnissa.
Stressimekanismi auttaa suoriutumaan haasteista ja toimimaan. Kun stressiä aiheuttava paine väistyy, tapahtuu palautuminen. Jos stressi pitkittyy ja jää niin sanotusti päälle, se alkaa kuormittaa koko elimistöä, hermostoa ja aivoja. Toimintayhteys aivojen eri osa-alueiden välillä häiriintyy ja yleinen sietokyky madaltuu, jolloin oireina voi ilmetä keskittymisen häiriöitä, sairastelua ja univaikeuksia. Moni meistä on suurella todennäköisyydellä kokenut elämässään vaiheita, jolloin stressi on pitkittynyt ja uupuminen yllättää.
Permakulttuuripiireissä tapaamani ihmiset ovat usein intohimoisia, toimeliaita ja haluavat saada aikaan hyvää ja pysyvää muutosta. Ihmisiä yhdistää usein palava halu ja kutsumus vaikuttaa positiivisesti muihin ja ympäristöasioihin, opettaa kestävyydestä ja monimuotoisuudesta. Permakulttuuriin ääressä, innosta huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä, on äärimmäisen tärkeää antaa itselle aikaa palautua. Mielekäs tekeminen ei välttämättä estä kuormittumista ja uupumista.
Siirtymä vyöhykkeelle 00
Yksi permakulttuurisuunnittelun työkaluista on vyöhykkeet (zones), joiden avulla kartoitetaan ja suunnitellaan oman asumuksen ympärille muodostuvat eri toiminta-alueet. Vyöhyke 0 on oma asumus, se yksikkö joka on suoja ja jossa normaalisti vietetään eniten aikaa.
Vyöhyke 1 on piha, jossa on jokapäiväistä vierailua vaativat asiat, vyöhyke 2 harvemmin vierailtava alue ja niin edespäin. Itsestä huolehtimisen näkökulmasta on olemassa myös vähemmän tunnettu vyöhyke 00, jolla viitataan itseen ja siihen kuinka voimme vaikuttaa omiin toimintoihimme.
Holman kurssilla tein parini kanssa lyhyen opetusession oman sisäisen maiseman suunnittelusta (inner landscape). Malliin luonnostellaan kaikki asiat jotka vaikuttavat omaan elämäämme, halusimmepa tai emme. Kerroksittain hahmotellaan asiat sen perusteella voimmeko päättää niistä vai emme.
Ihmishahmon ympärille on piirretty kaksi kerrosta (KUVA).
- Kerros: ihmishahmo. Kirjoita tähän kenttään kaikki ne asiat joihin voit suoraan vaikuttaa ja joista voit päättää (esimerkiksi omat ajatukset, teot, sanat, toiminta…)
- Kerros: Kirjoita tähän kenttään kaikki ne asiat, joihin voit vaikuttaa, mutta et voi päättää (esimerkiksi ilmastonmuutos, työympäristö, politiikka, muiden ajatukset…)
- Kerros: kirjoita tähän kenttään kaikki ne asiat, joihin et voi vaikuttaa etkä päättää (esimerkiksi sääolosuhteet, epidemiat, sodat…)
Tarkastelemalla omaa sisäistä maisemaa hahmottuvat omat rajat, mihin käyttää energiaa ja kuinka säästää voimavaroja.
Ja soveltaen permakulttuurin periaatteita:
Sisäisen maiseman kehittämiseksi voi soveltaa myös Holmgrenin periaatteita. Niiden avulla voi pohtia miten periaatteet toteutuvat omassa hyvinvoinnissa.
Käytä itsesäätelyä ja ota vastaan palautetta
- Kyky arvioida omaa toimintaa on terveen ja toimivan vuorovaikutuksen edellytys. Itsesäätely=stressinsäätely.
Älä tuota jätettä
- Myös henkisen kuormituksen voidaan ajatella olevan jätettä. Keskustelen kunnioittavasti, otan vastuu omista tunteistasi ja reaktioistasi. Hoidan oman vastuualueeni ja mikäli kuormitun, pyydän apua.
Suunnittele malleista yksityiskohtiin
- Hahmotan omaa elämääni kokonaisuutena. Hahmotan mitkä elämän osa-alueet ovat yksityiskohtia, joiden ei pidä määrittää kokonaisuutta. Kokonaisuuden pohjan määrittävät esimerkiksi omat arvot, terveys, turvallisuus ja perustarpeiden toteutuminen.
Yhdistele erottelun sijaan
- Haluan kuunnella muita ja ymmärrän tunnetaitojen ja empatian merkityksen.
Käytä pieniä ja hitaita ratkaisuja
- En polta kynttilää kahdesta päästä. Arvioin ja tunnen omat voimavarani ja toimin niiden mukaan.
Käytä ja arvosta monimuotoisuutta
- Suvaitsen erilaisuutta sen eri ilmenemismuodoissa.
Hyödynnä muutosta luovasti ja vastaa siihen
- Mikään ei ole pysyvää, kaikki on jatkuvaa muutosta. Olen joustava ja kykenen mukautumaan muuttuvassa maailmassa sekä muuttamaan myös itseäni jos vanha toimintamalli joutuu jatkuvasti törmäyskurssille.
Minkälaisia ajatuksia sinulla herää omaan hyvinvointiin liittyen? Minkälaisia hyvinvointia edistäviä tekoja ja ajatuksia suot itsellesi? Miten permakulttuuri ja hyvinvointi yhdistyy omassa ajatusmaailmassasi?
