Pohjoismaiset permakulttuurifestarit kiertävät vuorollaan eri Pohjoismaissa. Vuonna 2022 ne olivat Suomessa ja 2023 oli Norjan vuoro. 2024 paikkaa ei ole vielä julkistettu, mutta todennäköisesti vuorossa on Tanska. Eli laittakaa jo mietintämyssyyn kesäretki Tanskaan vuonna 2024!
Tämän vuoden festivaali oli aivan Norjan kaakkoiskulmassa lähellä Ruotsin rajaa. Lippuja oli tiettävästi myyty 150. Osallistujista valtaosa oli Norjasta, mutta jonkinverran myös Tanskasta ja Ruotsista. Suomea edustivat minun lisäkseni ”Chrisu” Christian Lankinen Rovaniemeltä ja Norjassa pitkään asunut Rita Amundsen, joka myös piti työpajan hapatetuista juomista.
Ajoimme Norjaan sähköautollani ja poimin Chrisun kyytiin Salon asemalta; hänelle matka oli eka kerta sähköauton kyydissä. Otimme yölaivan Turusta Tukholmaan ja ajelimme noin kuudessa tunnissa Bøensætreen.
Bøensætrea voisi kuvata museotilaksi, mutta se on yksityisessä omistuksessa. Alunperin mäellä oli kaksi torppaa. Paikka on syrjäinen, kauniissa mäkisessä maisemassa erämaajärven rannalla. Myös rakennuskanta oli vaikuttava. Tilalla on lampaita ja se toimii perinteisen pientilan tavoin, mutta toki pääelinkeino tällä hetkellä on matkailu. Tilaa pitävät Egil ja Hedda Kortnes. Hedda on tehnyt 2022 permakulttuuridiplominsa vanhan maatalouskulttuurin ja permakulttuurin yhteensovittamisesta.
Festivaalit olivat torstaista sunnuntaihin 3.-6 elokuuta mutta suurin osa ohjelmasta oli perjantaina ja lauantaina. Ohjelmassa oli 4-5 rinnakkaispolkua, joten kaikkeen ei ehtinyt millään osallistua. Työpajoja oli laidasta laitaan käytännön tekemisestä teoreettisempiin ja filosofisempiin aiheisiin, joten viikonlopun pystyi viettämään monella tavalla. Itselläni ainakin lauantai painottui aika filosofiseksi.
Oma osuuteni eli ”Caring for bees in permaculture” työpaja oli onneksi heti perjantai aamulla, niin sitä ei tarvinnut sen jälkeen enää hermoilla. Mukavaa oli, että tupa oli työpajani aikana täynnä ja mehiläispuhe jatkui koko viikonlopun ihmisten tullessa kyselemään lisää. Teemanani olivat Darwinilainen mehiläishoitoja Mehiläisten villiinnyttäminen.
Omaan ohjelmaani sisältyi perjantaina Syväekologiaa Kathy Burken työpajassa, Luonnonoikeus Norum Lahne Thomassenin työpajassa, Siemenviljelyä Andrew McMillionin johdolla.
Chrisu pääsi festareiden jälkeen käymään Andrew McMillionin siemenviljelytilalla, jossa hänellä on 10 vuoden vuokrasopimus ison maatilan mailla. ”Kurpitsoja oli kypsymässä älytön määrä ja pinaattia myös.” Andrew jalostaa omaa kurpitsalajikettaan, jonka F4 siemeniä hän jakoi kiinnostuneille. Hän on norjalaisen KVANN (Norwegian seed savers) aktiiveja.
Lauantai meni käytännöllisemmissä merkeissä kompostia tehdessä Helena von Bothmerin johdolla ja sieniretkellä Ingrid Indergaardin opastuksella. Ranita Størseth opasti lääkekasvien maailmaan ja lopuksi Eirik Lillebee vei kokemukselliselle retkelle metsäpuutarhaan tai paremminkin siihen, kuinka metsä luo puutarhaa.
Jokainen noista aiheista ja lisäksi ne, joihin en päässyt osallistumaan, olisi oman kirjoituksensa arvoinen, mutta tässä voin vain antaa pintaraapaisun. Seuraavalla kerralla kannattaa itse lähteä mukaan!
Itse ohjelman lisäksi festivaalin suola tietysti on ruoka, joka oli organisoitu erinomaisesti aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä. Syömisen lomassa tutustuttiin ihmisiin ja käytiin mielenkiintoisia keskusteluja. Myös illoille oli järjestetty ohjelmaa, mm musiikkia, runoja ja tarinankerrontaa.
Kaiken kaikkiaan antoisa ja intensiivinen matka, joka kannatti kyllä tehdä. Chrisu totesi jälkeenpäin, että ”Sain inspiraatiota etsiä maatilaa ja uutta elämänmuotoa Lapista. Täältä puuttuu ekokylä eikä permakulttuuritiloja kovin montaa ole. Omin silmin kun näkee eri permakulttuuriprojekteja ja -maatiloja saa väistämättä ideoita pääkoppaan uuden maailman luomiseen.”
Erkki Pöytäniemi on Suomen Permakulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja ja harrastaa permakulttuuria vaimonsa Marja Nuoran kanssa Iso-orvokkiniityllä Karjalohjalla.
Christian Lankinen harrastaa permakulttuuria Rovaniemellä.
