9.–20. syyskuuta 2023 järjestettiin Viron ensimmäinen PDC-kurssi. Kurssin järjesti Viron permakulttuuriyhdistys (Eesti Permakultuuriühing). PDC on 72 tunnin mittainen kansainvälisesti sertifioitu permakulttuurisuunnittelukurssi, jota saa opettaa vain permakulttuuridiplomin suorittaneet henkilöt. Viron kurssin pääopettajana toimi tanskalainen Cathrine Dolleris Nordic Permaculture Academysta ja avustavina opettajina mm. soil food web -koulutuksen käynyt virolainen Marian Nummert, ekorakentaja Sven Aluste sekä tanskalaiset Simon ja Anne, joiden permakulttuuridiplomiprojektiin kuuluu myös avustaminen erilaisilla kursseilla.
Kurssi pidettiin melko epätodennäköisessä ympäristössä: biisonifarmilla Rakveren lähellä noin 1,5 tuntia Tallinnasta itään. Paikka oli uskomaton: valtava maatila monenlaisine eläimineen, laitumineen ja tammimetsineen keskellä kaunista virolaista maaseutua. Harvemmin pääsee kurssille ja majoittautumaan samaan taloon biisoneiden kanssa – ruokailutilan lasin takana oli biisoneiden suoja, joten ruoan olisi uskaltaessaan voinut jakaa suoraan lautaselta näiden kunnioitusta herättävien eläinten kanssa. Tilan isäntä Hillar Pulk on eläinlääkäri ja ”eläinkuiskaaja”. Hän on kokeillut farmillaan monenlaisia eläintenpitotapoja vuosien varrella; jopa ”Eedenin puutarhaa”, jossa kaikki eläimet laiduntavat yhdessä samalla laitumella. Sekä Hillar että hänen vaimonsa Ruth osallistuivat PDC:lle ja haluavat tuoda lisää permakulttuurista ajattelua tilanpitoonsa. Koska Hillar tuottaa tilallaan artesaanielintarvikkeita, saimme nauttia koko kurssin ajan monipuolisen kasvisruoan lisäksi ensiluokkaisista juustoista, jogurteista, viileistä ja jopa biisonimakkarasta. Virolaisten vieraanvaraisuus on hämmentävää ja ihanaa!
Cathrine on kokenut permakulttuuriopettaja. Käytössä oli monia erilaisia opetusmenetelmiä: perinteistä luennointia, tekemällä ja reflektoimalla oivaltamista, kädet multaan -metodia, videoita, keskusteluja, ryhmätöitä ym. Tylsää hetkeä ei missään vaiheessa tullut! Jokaisella PDC:llä tehtävää suunnittelutyötä varten osallistujat jaettiin neljään ryhmään ja design tehtiin ryhmänä. Tämä oli yllättävän vaikeaa mutta samalla myös hyvin opettavaista. Ryhmätyöskentely auttoi tunnistamaan permakulttuurissa havainnoitavia patterneita eli toistuvia kuvioita tai kaavoja myös ihmisten – muiden ja ennen kaikkea oman itsen – käyttäytymisessä. Kuten Cathrine sanoikin: kasvit ovat helppoja, ihmiset vaikeita. Meidät heitettiin siis sosiaalisen permakultuurin ytimeen kuin lapsi veteen, ja ehkä opimme hiukan uimaan tai ainakin kaikki räpiköivät rantaan hengissä. Jokainen ryhmä sai joka tapauksessa suunnitelmansa lopulta valmiiksi, ja oli opettavaista myös nähdä, miten erilaisia suunnitelmia samasta alueesta voi syntyä.
Tämä PDC oli hyvin intensiivinen. Joka päivä opiskelimme yhdeksästä viiteen ja tunnin oman ajan jälkeen oli vielä iltaohjelmaa yhdeksään saakka. Opiskelimme tietysti permakulttuurin etiikkaa, periaatteita, työkaluja ja suunnittelua, kartan piirtämistä, sosiaalista permakulttuuria, maaperäasioita, veden kulkua, ilmastoasioita, metsäpuutarhoja ym., mutta yksi kurssin ehdottomista kohokohdista oli kahden päivän vierailu ekorakentaja Sven Alusten luona Hobukooli parkissa Järvamaalla. Svenin luona hengen salpasivat uskomattoman kauniit, toimivat ja ympäristöön mukautuvat monenkirjavat savirakennukset. Täällä päästiin todella oppimisen ytimeen, kun yksinkertaisilla ja osallistavilla keinoilla demonstroitiin kaikkea kantavista kattorakenteista savi-olkiseinän tekemiseen. Savea ja sahanpuruakin saatiin kunnolla kynsien alle. Aiemmin kurssin aikana oli ollut puheena Gaia-pedagogiikka, jonka mukaan todellinen oppiminen vaatii aina kolme H:ta: Head, Hand and Heart. Täällä koimme, miten tehokas oppimisprosessi on, kun kaikki kolme H:ta ovat läsnä.
Kurssilla kävi esittäytymässä myös muutama ulkopuolinen organisaatio: Tallinnassa toimiva Gaia Academy sekä Rakveressä toimiva lukio, jonka kurssitarjonnassa on ensimmäisenä oppilaitoksena Virossa tarjolla permakulttuuri. Gaia Academy on kestävää elämäntapaa opettava koulu, jota ylläpitää Viron ekokylien verkosto. Moni PDC:n osallistujista oli käynyt tämän vuoden kestävän koulutuksen ja se oli ollut heille kaikille silmiä avaava ja elämän mullistava kokemus. Gaia Academylla on nyttemmin myös peruskoulu Tallinnassa, johon voi osallistua lapsia myös muualta Virosta etäyhteyksien avulla. Myös delegaatio Latviasta vieraili kurssilla, ja pääsimme seuraamaan latvialaisen Rutan viimeistä permakulttuuridiplomiin liittyvän suunnitelman esittelyä. Permakulttuuridiplomin suorittamisesta puhuttiin muutenkin kurssilla melko paljon innostavasti ja ymmärrettävästi, ja lähes puolet tälle PDC:lle osallistuvista aikoo nyt ryhtyä diplomiprosessiin Nordic Permaculture Academyssa.
Suurin osa kurssin osallistujista oli virolaisia, mutta mukana oli lisäkseni toinen suomalainen, yksi valkovenäläinen ja yksi romanialainen opiskelija, Tanskan väriä mukaan toivat opettajat ja Latvian delegaatiokin tavattiin. Meininki oli siis mukavan kansainvälistä, mutta oli hauska huomata, että samoja kirjoja luetaan ja samoja videoita katsotaan kaikkialla. Permakulttuuri on kansainvälinen kieli ja syvällinen ekologinen filosofia, joka toimii joka mantereella ja yhdistää ihmiset Australiasta Grönlantiin rakentavalla, kestävällä ja hyvää elämää luovalla tavalla.
Permakulttuuriporukoissa yksi parhaista jutuista on se, että vaikka kuinka intensiivisesti opiskeltaisiin, hauskaa pitää silti aina olla! Eihän mikään ole kestävää, jos siitä puuttuu ilo! Saimme vapaasti hengailla biisonifarmin saluunassa iltaisin, ja muutamat spontaanit ja riemukkaat tanssibileet syntyivätkin siellä kurssin aikana. Myös PDC:n loppubileisiin satsattiin ja sosiokratiaa opiskeltiin bilejärjestelyiden avulla. Mikäpä sen parempaa: opimme sosiokratian toimintatapoja ja loimme siinä sivussa ikimuistoiset loppubileet ja monimuotoisuutta edustavan soittolistan Spotifyhyn, jota voimme vielä kiikkustuolissa kuunnella ja muistella syyskuun -23 kurssia.
Olen käynyt yhden PDC:n jo aiemmin, mutta jokainen PDC on erilainen ja varmasti aina mahtava kokemus. Niitä voisikin varmaan käydä kymmeniä! Lapsena osallistuin usein erilaisille kesäleireille ja nuorena kansainvälisiin nuoriso-orkestereihin, ja PDC on kuin aikuisten versio näistä: ollaan intensiivisesti yhdessä samanhenkisten ihmisten kanssa kiinnostavan asian äärellä, irtaudutaan arjesta ja sen velvollisuuksista ja koetaan syvää yhteyttä ja hienoja hetkiä mahtavalla porukalla. Suosittelenkin PDC:tä kaikille, jotka haluavat tehdä isoja tai pieniä kestäviä valintoja elämänsä suhteen, löytää ongelmista ratkaisun, saada toivoa paremmasta musertavien jokapäiväisten uutisten keskellä ja tutustua avoimin sydämin hienoihin, kauniisiin ja maailmaa parantaviin ihmisiin!
Kirjoittaja: Henna Jämsä
