Innostava seminaari syötävien metsäpuutarhojen mahdollisuuksista

Suomen Permakulttuuriyhdistys järjesti 27.4.2019 aurinkoisessa Helsingissä seminaarin aiheesta Syötävä metsäpuutarha Suomessa. Keväinen tapahtuma Annalan kartanossa Helsingissä oli todella suosittu, eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet tällä kertaa mukaan.

Tapahtuma alkoi lyhyellä esittäytymiskierroksella, jonka pohjalta 60 osallistujan oli helppo aloittaa tutustuminen toisiinsa. Aluillaan tuntui olevan monia projekteja, jotkut vielä siemenvaiheessa haaveina, jotkut jo pidemmälle edenneinä. Porukkaa oli saapunut ympäri Etelä-Suomea ja pari innokasta Virosta saakka.

Päivän ensimmäisen luennon veti erilaisia pähkinöitä koeviljelevä Joel Rosenberg. Intensiivisen kolmevarttisen aikana käytiin läpi ilmastonmuutoksen tuomat positiiviset mahdollisuudet pähkinöiden kasvattamisen kannalta.

​Selväksi tuli, että Etelä-Suomen ilmasto muuttuu lähivuosikymmeninä kohti pohjoisen Puolan ilmastoa! Kohoava lämpösumma ja pidentyvä kasvukausi ovat jo mahdollistaneet uusien lajien ja lajikkeiden kasvattamisen Suomessa. 

Seminaarin pääpuhujaksi oli kutsuttu ruotsalainen Philipp Weiss, jonka yhdessä Annevi Sjöbergin kanssa kirjoittama “Skogsträdgården”-kirja valittiin 2018 vuoden puutarhakirjaksi Ruotsissa. Philipp aloitti kaksituntisen luentonsa kertomalla, että meidän oloissamme ekosysteemit haluavat luontaisesti melkein aina kehittyä kohti metsää. Puutarhurit ja maanviljely taistelevat tätä kehitystä vastaan, käyttäen kamppailuun valtavasti fossiilisia polttoaineita. 

Katso koko luento Suomen Permakulttuuriyhdistyksen YouTube-kanavalta! 

Luennon jälkeen kuulijalla oli valtavan innostunut olo ja halu mennä ruotsalaisten kanssa samaan suuntaa, kokeilla rohkeasti, verkostoitua ja kehittää suomalaisia versioita syötävästä metsäpuutarhasta. Philipp itse on vasta reilut kymmenen vuotta sitten innostunut vaihtoehtoisista viljelymenetelmistä ja elättää nyt itsensä metsäpuutarha-asiantuntijana. 

Päivän kolmas osuus oli World Cafe-menetelmällä toteutettu kokemusten, haaveiden ja suunnitelmien jakaminen. Pienryhmät keskustelivat millainen voisi olla suomalainen metsäpuutarha ja miten paikallaolijat voisivat auttaa toisiaan haaveidensa toteuttamisessa.

Metsäpuutarhatapahtuman parasta antia oli innostavien ja asiantuntevien luentojen lisäksi juuri toisten harrastajien tapaaminen ja yhteisen aiheen kehittely. Sessioiden lomassa oli maisteltavana kotimaista hasselpähkinää ja pientä taimikauppaakin käytiin tauoilla. Korvien väliin jäi sulateltavaa pitkäksi aikaa ja sydämeen tunne, että oikeaan suuntaan tässä mennään, yhdessä.

Osa porukkaa lähti vielä päivällisen jälkeen “jatkoille” Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan Pentti Alangon johdolla. ​ Alla vielä terveiset kaikille Pentiltä, joka on Suomen puutarhaskenen todellinen grand old man!