(Artikkelikuva: Dominik Jais)
Millainen on taustasi permakulttuuriopettajana, ja millainen kokemus permakulttuurin opettaminen on ollut tähän mennessä?
Aloitin permakulttuurikurssien pitämisen vuonna 2022, ja sitäkin ennen olen ollut apuna erilaisten permakulttuuriin liittyvien kurssien toteuttamisessa ja pitänyt luentoja. Kokemus on ollut todella antoisa! Olen opettanut toistaiseksi lähinnä permakulttuurin perusteita, ja mielestäni se onkin yksi tärkeimmistä kursseista jota voi ollakaan. On ihanaa saada ihmiset innostumaan permakulttuurista ja ennen kaikkea oivaltamaan, että he voivat käyttää sitä omassa elämässään, vaikka heillä ei olisikaan esimerkiksi omaa maata tai paljon rahaa käytettävissään.
Millainen permakulttuuriopettaja olet, tai haluat olla?
Reilu, maanläheinen ja kannustava nyt ainakin! Palautteen perusteella nämä myös jo toteutuvat. Osaamistani haluan jatkuvasti kehittää.
Onko sinulla jonkinlaista erityisosaamisaluetta tai erityistä kiinnostuksenkohdetta permakulttuurissa?
Permakulttuurin sosiaalinen puoli sekä planetaaristen rajojen sisällä toimiminen ovat ominta alaani. Opetuksessa kuten omassa elämässänikin lähden aina liikkeelle omasta toiminnasta ja siitä pisteestä, missä kukin ihminen nyt on. Meillä on usein toive saada kaikki isotkin ongelmat ratkaistua heti, jolloin tulee laitettua itselleen mahdottomia tavoitteita. Kuitenkin jos tavoitteet ovat epärealistisia, ne voivat johtaa turhautumiseen. Siksi on tärkeää aloittaa käytännön toimista, jotka ovat itselle mahdollisia. Turhat pettymykset jäävät väliin, ja näin toimimalla saadaan enemmän aikaan.
Myös permakulttuuri suunnittelumenetelmänä korostuu kursseillani heti alusta asti. Permakulttuuri ei ole vain ”parempaa puutarhanhoitoa”, vaan kokonaisvaltainen tapa suunnitella elämän eri osa-alueita.
Olet ensimmäinen suomenkielinen permakulttuuriopettaja, joka on suorittanut permakulttuuridiplomin. Millainen merkitys permakulttuuridiplomeilla on Suomen parmakulttuuriopetukselle?
Hyvä kysymys! En oikein tiedä. Kun aloittelimme permakulttuurin opetusta Beyond Buckthornsilla, vallalla oli ajatus että diplomi on erittäin tärkeä. Vuosia kului, eikä kukaan suomenkielinen tuntunut saavan diplomiaan valmiiksi. Diplomin merkityksen korostaminen on mielestäni nykyään vähentynyt. Voisi miettiä, että tapahtuiko siinä kenties jokin ”happamia, sanoi kettu pihjalanmarjoista” – siirtymä. Oman diplomini tekoon meni lopulta vajaat kolme vuotta.
Itse olen oppinut diplomimatkallani todella paljon ja koen nyt ymmärtäväni permakulttuuria ja erityisesti permakulttuurisuunnittelua ja sen työkaluja melko syvällisesti. Diplomin eteen tekemäni työ ja opiskelu on tuonut omaan elämääni ja opetukseeni niin paljon leveyttä ja syvyyttä, etten osaa sitä oikein edes sanoin kuvailla. Suosittelen diplomin tekemistä lämpimästi kaikille, joille permakulttuurin etiikka tulee luonnostaan sydämestä, jotka uskaltavat kasvaa ihmisenä matkan aikana ja jotka haluavat oppia permakulttuurisuunnittelua paljon syvemmin kuin osaavat nyt kuvitellakaan.
Millaista kehitystä permakulttuuriopetuksen saralla on tapahtunut viime vuosina?
On ollut mukava nähdä, että jokuset meilläkin kursseja käyneistä opettavat nyt itse, ja että erilaisia permakulttuurikursseja on Suomessa vuosittain tarjolla. Euroopassa, erityisesti Iso-Britanniassa opetuksen tasoa ja laajuutta on pyritty nostamaan vahvasti. Keski-Euroopassa on ollut mielenkiintoista seurata permakulttuurin matkaa yliopistoihin.
Millaisia toiveita sinulla on Suomen permakulttuurikoulutuksen tulevaisuutta koskien?
Toivoisin, että kaikki opettajat pyrkisivät innostamaan mahdollisimman monia ihmisiä permakulttuurin pariin! Permakulttuurilla on tarjota käytännöllisiä ja toimivia keinoja maapallon ja ihmisten olojen parantamiseen, joita soisi useampien osaavan ja haluavan käyttää. On tärkeää tarjota permakulttuuriopetusta, joka on sisällöltään kattavaa ja oikeaa tietoa sisältävää, mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Tätä opettajien työtä tulisi myös yhdistyksen tukea.