Olen kohta 10 vuotta harrastanut ja opiskellut aktiivisesti permakulttuuria ja suoritan parhaillaan permakulttuurisuunnittelun diplomia. Toisaalta olen viimeiset pari vuotta tutustunut ja opiskellut sosiokratiaa, joten on ollut pakko kysyä, mitä tekemistä näillä kahdella on toistensa kanssa? Ainakin yhteisenä rajapintana on, että Suomen Permakulttuuriyhdistyksessä, jonka puheenjohtaja olen, sovelletaan sosiokratiaa. Mutta onko muutakin, mikä yhdistää näitä kahta liikettä?
Tässä artikkelissa kerron ensin, mitä sosiokratia on ja palaan tuohon permakulttuurin ja sosiokratian rajapintaan seuraavassa kirjoituksessa.
Olin toki tutustunut sosiokratiaan jo vuosia sitten, mutta syvempi sukellukseni siihen alkoi, kun minut valittiin Suomen Permakulttuuriyhdistyksen hallitukseen vuodelle 2022. Yhdistyksessä pyrittiin soveltamaan sosiokratiaa hallituksen ja piirien työskentelyssä. Pyrkimys näytti hyvältä, mutta oli myös ilmeistä, että sosiokratiaa pitäisi ymmärtää paremmin, jotta sitä pystyttäisiin soveltamaan käytäntöön tarkoitetulla tavalla.
Onneksi syksyllä 2022 Holma Folkhögskolanissa Ruotsissa alkoi sosiokratian verkkokurssi, jota veti Andreas Jonsson. Holma on sikäli poikkeuksellinen paikka, että siellä kaikki opetus perustuu permakulttuuriin ja sosiokratiaan. Andreas on tuttu myös Nordic Permaculture Academystä, jossa hän toimii permakulttuuridiplomiopiskelijoiden mentorina.
Kurssi kesti syyskuusta joulukuuhun 2022 ja viikottaisissa tapaamisissa käytiin käytännön piirityöskentelyn kautta läpi sosiokratian periaatteet ja työkalupakki käytännössä. Moni kurssilaisista toimi myös permakulttuurin piirissä Ruotsissa ja Tanskassa. Kurssi on erittäin suositeltava tapa tutustua sosiokratiaan, eikä siihen osallistuminen edellytä mitenkään täydellistä ruotsinkielentaitoa. Piireissä keskustelu kääntyy helposti englanniksi, sillä eivät ruotsalaiset ja tanskalaisetkaan välttämättä ymmärrä toisiaan muuten. Opetuskieli toki on ruotsi. Kaiken lisäksi kurssi on ilmainen.
Nälkä kasvaa syödessä, joten päätin jatkaa sosiokratiaopiskeluja Sociocracy for All Academyssa (SoFA) (myös Holman kurssi perustuu SoFA:an). Vuoden englanninkielinen opiskeluohjelma sisältää myös viikottaiset verkkotapaamiset, tällä kertaa englanniksi. Opiskelun ohella suoritetaan eräänlaisia näyttöjä (Badges), joiden avulla voi osoittaa omaksuneensa sosiokratiaa ensin käytännön harjoittajan tasolla (Practitioner level), sitten fasilitoijatasolla (Facilitator level), kouluttajatasolla ja lopulta konsultointitasolla. Toki kaikkia ei voi vuodessa suorittaa. Itse suoritin alkukesään mennessä Harjoittaja-tason (Practitioner) näytöt ja aloittanut fasilitoijatason suorittamisen.
Täytyy toisaalta huomauttaa, ettei sosiokratian soveltaminen suinkaan edellytä kaikilta näin perusteellista opiskelua kaikilta, mutta hyvä olisi, että käytettävissä olisi joku joka on paneutunut sosiokratiaan syvällisesti.
Mitä siis sosiokratia on?
Tässä tulee tämä tylsä sana hallinnoida, eli miten päätetään ja toteutetaan asioita yhdessä. Sosiokratia on tasavertaisuuteen perustuva osallistava ja voimaannuttava tapa hallinnoida, jota voidaan käyttää kaikenlaisissa ryhmissä, yhteisöissä, organisaatioissa ja yrityksissä, tai jopa yhteisöistä ehkä haastavimmassa, perheessä. Meillä pitäisi olla päätösvaltaa itseämme koskevissa asioissa sekä asioissa, joita teemme. Intuitiivisesti tämä kai kuullostaa oikealta tämän ajan ihmisestä (management by perkele ei enää toimi), mutta kuinka se toteutetaan joutumatta tilanteeseen, jossa päätöksiä ei enää pystytä tekemään?
Sosiokratia on kokoelma työkaluja ja periaatteita, jotka mahdollistavat vallan jakamisen. Sosiokratia auttaa meitä ottamaan kaikki mukaan tekemään päätöksiä yhteistyössä kuuntelemalla ja huomioimalla kaikki mukanaolijat. Sosiokraattisen itseohjautuvuuteen perustuvan organisaatiomallin peruselementtejä ovat piirit, linkit, suostumuspäätökset ja palautemekanismit.
Kuten kaikessa, myös sosiokratiassa on eri suuntauksia. Koska olen opiskellut Sociocracy for All (SoFA) Academyssa, esitän tässä sosiokratian sen mukaisesti. (On olemassa muitakin sosiokratian suuntauksia, mutta perusperiaatteet ovat samat.)
Piirit
Jopa pariskunta voisi omaksua sosiokraattisen päätöksentekomallin, joten piirejä ei välttämättä tarvita kuin se yksi. Mutta jos kysymyksessä on yhtään isompi yhteenliittymä, jossa normaalistikin olisi työryhmiä, osastoja jne, tulevat piirit mukaan kuvaan. Piiri on vertaisten luotettu ryhmä ihmisiä, jotka toimivat yhdessä jollakin toiminta-alueella, jonkin määritellyn tavoitteen ja tarkoituksen eteen. Toimiakseen piirin toiminta-alue, tavoite ja tarkoitus tulee siis olla määriteltyinä. Sen jälkeen piiri voi päättää mitä on tehtävä.
Tyypillisesti organisaatiossa olisi Missiopiiri, Keskuspiiri ja sen tytärpiirejä, joilla voi myös olla tytärpiirejä. Missiopiiri on organisaation vision ja mission kantaja eli se voisi olla esimerkiksi yrityksen tai yhdistyksen hallitus. Keskuspiiri on organisaation operationaalinen keskipiste ja siinä ovat edustettuina sen välittömät tytärpiirit ja Missiopiiri. Periaatteessa organisaation kaikki toiminta-alueet voidaan delegoida tytärpiireille, jolloin keskuspiirille jää vain koordinointi ja päätökset, joita ei voida tehdä minkään toiminta-alueen sisäisesti. Pienemmässä organisaatiossa keskuspiiri ei monesti pysty delegoimaan kaikkia tehtäviä tytärpiireille vaan vastaa niistä itse. Esimerkiksi Suomen Permakulttuuriyhdistyksessä sekä keskuspiirin että Missiopiirin rooli on toistaiseksi hallituksella. Piirejä ei kannata muodostaa keinotekoisesti samojen henkilöiden kesken.
Sosiokraattisessa piirissä on neljä roolia, jotka ovat keskeisiä piirien toiminnan kannalta. Muitakin rooleja voi tietenkin olla tarpeen mukaan ja samalla henkilöllä voi olla useita rooleja. Seuraavassa käytän osittain Selma Kilven suosittelemia suomenkielisiä sanoja.
Vetäjä (engl. Leader) on piirin tarkoituksen kantaja ja edustaa piirissä ylempää piiriä ja on ylemmän piirin jäsen. Piirin vetäjän tehtävä on ohjata piirin toimintaa organisaation kokonaisuuden ja piirin tarkoituksen mukaisesti ja edustaa piirissä ylempää piiriä. Vetäjä laatii piirin kokouksien asialistan yhdessä luotsin ja/tai sihteerin kanssa.
Edustaja (engl. Delegate) edustaa piiriä ylemmässä piirissä ja on siis myös ylemmän piirin täysivaltainen jäsen. Edustajan tehtävä on viedä piirin viestiä ylempään piiriin.
Luotsi (Fasilitaattori, engl. Facilitator) luotsaa piirien kokoukset käyttäen sosiokraattisia kokouskäytänteitä.
Sihteeri toimii kokouksien sihteerinä, mutta vastaa myös muuten piirin toimintaan liittyvästä dokumentaatiosta ja tavanomaisista sihteerin tehtävistä.
Ylempi piiri on saattanut nimetä piirin vetäjän päättäessään piirin perustamisesta tai piiri valitsee vetäjän itse. Muut roolit valitaan piirin kokouksessa. Piirin vetäjä ja edustaja ovat myös ylemmän piirin jäseniä, jolloin myös ylemmän piirin on hyväksyttävä heidän jäsenyyteensä.
Linkit
Piirit rakentuvat suhteessa toisiinsa ja linkittyvät keskenään yhteyshenkilöiden kautta. Piirin vetäjä ja edustaja ovat molemmat täysivaltaisia edustajia ylemmässä piirissä (esimerkiksi keskuspiirissä). Vetäjä edustaa piirissä ylempää piiriä ja ohjaa piiriä toteuttamaan tarkoitustaan. Edustaja edustaa piiriä ylemmässä piirissä ja tuo siis piirin näkökulmia ylemmän piirin päätöksentekoon. Tuplalinkkaus vahvistaa kommunikointia molempiin suuntiin.
Päätösprosessi: suostumus
Kun muodostetaan päätösehdotusta, on oleellista, että kaikki ymmärtävät mistä on kysymys, ennenkuin keskustelussa mennään eteenpäin. Siksi keskustelu käydään siten, että puheenvuoro kiertää piirissä ja kaikki voivat esittää selventäviä kysymyksiä. Tässä tutkailuvaiheessa ei ole tarkoitus vielä ottaa asiaan kantaa, vaan vain ymmärtää asia.
Kun käsillä oleva asia ymmärretään, voidaan alkaa esittää siihen mahdollisia ratkaisuja. Tämäkin tapahtuu puheenvuorojen kiertäessä piirissä ja ehdotuksista esitetään selventäviä kysymyksiä. Tarkoituksena ei ole kritisoida tai osoittaa vääriksi esillä olevia ehdotuksia – kysymys ei siis ole väittelystä vaan kuuntelusta. Kun uutta asiaa ei enää tule esille, on luotsin tehtävä tehdä päätösehdotus. Se voi tietenkin perustua johonkin esillä jo olleeseen jonkun muun tekemään ehdotukseen. Jälleen voidaan esittää selventäviä kysymyksiä ja luotsi voi tarkentaa ehdotusta. Seuraavaksi luotsi tiedustelee, vastustaako joku ehdotusta. Jos vastalauseita on, luotsi pyrkii huomioimaan ne tekemällä uuden ehdotuksen. Kun vastalauseita ei enää ole, luotsi tiedustelee, suostuvatko kaikki päätösehdotukseen. Jos kaikkien suostumus saadaan, voidaan juhlia, että on saatu päätös tehtyä. Päätökset perustuvat siis suostumukseen ja hyväksyntään (engl. consent) ei välttämättä yksimielisyyteen. Päätös on tarpeeksi hyvä, että sitä voidaan kokeilla.
Tässä on syytä korostaa kahta asiaa:
Vastalauseen täytyy olla perusteltu suhteessa piirin tarkoitukseen ja tehtävään. ”Vastustan ehdotusta, koska siitä-ja-siitä-syystä se ei edistä piirin tarkoitusta”. Vastustaminen ei siis ole mieltymyskysymys.
Toiseksi suostumus ei tarkoita, että ehdotus olisi juuri se, mitä itse haluaisi, vaan että se on riittävän hyvä tässä tilanteessa ja sitä voidaan kokeilla. Päätöksen yhteydessä päätetään myös, koska päätöstä arvioidaan uudelleen. Päätökset eivät koskaan ole lopullisia. Päätös voidaan tehdä kaikkien kannalta turvallisesti, koska se arvioidaan yhdessä määräajan kuluttua, jolloin sitä voidaan muuttaa.
Jotkut päätökset ovat monimutkaisempia, kuten usean roolin täyttäminen yhtäaikaa tai päätökset, joihin liittyy useita vaihtoehtoja tai laajemmat päätökset organisaation toimintatavoista ja käytänteistä. Näihin löytyy omat työkalunsa ja manettelytavat, joita kaikkia en voi tässä käsitellä. Perusperiaate on kuitenkin aina se, että kaikki saavat äänensä kuuluville piiripuheenvuorojen kautta ja ymmärtävät asian, vastalauseet kuullaan ja huomioidaan ja kaikki suostuvat päätösehdotukseen, jolle sovitaan määräaika.
Palaute
Palaute ja palautteesta oppiminen on oleellinen osa minkä tahansa organisaation toimintaa. Siksi palautekanavien luominen ja kuuntelu on niin tärkeää. Päätöksien yhteydessä päätetään, koska sitä arvioidaan ja mahdollisesti muutetaan. Arviointikauden pituus riippuu tilanteesta ja päätöksestä, mutta yleisimmin se on muutamasta kuukaudesta vuoteen.
Yllä on esitelty sosiokraattisen päätöksenteon ja työkalupakin tärkeimmät elementit, mutta näin lyhyessä esityksessä ei voi antaa sosiokratiasta tyhjentävää esitystä. Suosittelen tutustumaan Sociocracy for All nettisivustoon, josta löytää sosiokratiaa esittelevää materiaalia sekä tekstimuotoisena, että videoina.
Seuraavassa kirjoituksessa palaan kysymykseen, mikä yhteys sosiokratialla voi olla permakulttuuriin.
