Millaista on permakulttuuri pientilalla? Vierailuni Yrttimäessä

Vierailuni Yrttimäessä

Olin kesälomareissulla vuonna 2016 kun löysin aivan sattumalta Riippumaton puutarha -nimisen kirjan kirpputorilta. Hintaa sillä oli vain pari euroa, joten päätin poimia tämän hieman oudolta vaikuttavan teoksen mukaani. Kirjassa esiteltiin permakulttuurin perusteita ja lukiessani sitä tuntui, että jotakin tällaista olin tietämättäni etsinyt. Siitä lähtien olen ollut hyvin kiinnostunut tästä hieman valtavirrasta poikkeavasta tavasta kasvattaa ruokaa. Ammatiltani olen puutarhuri, mutta omat kokemukseni permakulttuurista rajoittuvat lähinnä mökillä tehtyihin pienimuotoisiin kokeiluihin. Olen vuosien ajan kuvannut videoita hyötykasveista kanavalleni Youtubeen ja kun sain sitä kautta kutsun tulla tutustumaan Yrttimäen pientilaan, tartuin tietenkin innokkaasti tähän tilaisuuteen.

Kuva

Monipuolinen pientila Pöytyällä

Yrttimäki on 1,3 hehtaarin tila, joka sijaitsee Pöytyällä, noin 50 kilometrin päässä Turusta. Kantavana ajatuksena on hyötykasvien viljelyn ja eläinten pidon yhdistäminen siten, että molemmat hyödyttävät toinen toisiaan. Paikasta yritetään tehdä myös mahdollisimman pitkälle omavarainen ja vähän ympäristöä kuormittava. Tämä tarkoittaa sitä, että pyritään käyttämään jo alueelta löytyviä resursseja, eikä tuomaan niitä ulkopuolelta. Toisaalta myös muiden ”jätteitä” hyödynnetään käyttämällä erilaisia kierrätysmateriaaleja rakennus- ja viljelyprojekteissa. 

Kasvivalikoimaan kuuluu esimerkiksi yrtit, juurekset, vihannekset ja salaatit. Tilalla pidetään myös pienimuotoisesti eläimiä, kuten kanoja, ankkoja ja kaneja. Vierailuni Yrttimäellä ajoittui heinäkuun puoliväliin, jolloin käynnissä oli paikan ensimmäinen varsinainen viljelyvuosi. Kyseessä kun on melko uusi pientila, niin luonnollisesti paikan rakentaminen oli tuolloin vielä kesken. Oleskeluni aikaan alueella oli käytössä kaksi kasvihuonetta ja kolmas valmistuin pian lähtöni jälkeen. Tämän lisäksi hyötykasveja viljeltiin taivasalla kohopenkeissä ja kasvulavoissa.

Kaikenlaisia kasveja & jatkuvaa kasvatusta

Yrttimäellä viljelyssä ja laitumena on vain noin 0,7 hehtaarin kokoinen alue. Isommilta maatiloilta tuttuja viljelytekniikoita ei olisi mitään järkeä lähteä toistamaan siellä, esimerkiksi kalliiden traktoreiden hankkiminen ei olisi taloudellisesti kannattavaa. Tämän myötä osa koneiden tekemästä työstä siirtyy lihasvoimin tehtäväksi ja tämä mahdollistaa sen, että kasvivalikoima on hyvin laaja. 

Yrttimäellä on pyritty erikoistumaan sellaisiin kasveihin, joita ei tavallisesti tapaa nykyaikaiselta maatilalta. Vierailuni aikaan valikoimaan kuului mm. aasialaisia salaatteja, chilejä, erilaisia tomaatteja, okra ja portulakka. Kasvien sijoittelu on myös tiivistä, jotta pieneltä pinta-alalta saadaan kerättyä paljon satoa.  Tästä hyvänä esimerkkinä toimii kasvihuone, jossa kasvatetaan tomaattien juurilla erilaisia yrttejä ja porkkanoita. Näin saadaan hyödynnettyä paremmin tilaa pystysuunnassa. 

Viljelymaa on tarkoitus pitää myös jatkuvassa käytössä, joten pian sadonkorjuun jälkeen pyritään istuttamaan uusia kasveja kerättyjen tilalle. Kasvit valitaan olosuhteiden mukaan, jonka avulla alue pyritään pitämään viljelyssä ympäri vuoden.

Kuva

Ei kiitos kyntömaalle

Yksi perustekniikka mitä Yrttimäessä toteutetaan, on englanniksi nimeltä no-dig. Tämä tarkoittaa sitä, että viljelymaata ei käännetä missään vaiheessa. Sadonkorjuussa vain kasvien maanpäälliset osat kerätään ja niiden juuret jätetään maahan. Tämän lisäksi vuosittain lisätään kompostia suoraan kasvupenkkien päälle. Maa pysyy tällä tavalla ravinteikkaana tulevia istutuksia varten, eikä pääse tiivistymään turhaan. Tämä taas parantaa kasvien hyvinvointia pitkällä aikavälillä. Se myös vähentää rikkakasvien määrää, kun niiden siemeniä ja juuria ei käännetä pintaan. Ja toisaalta taas itäneet rikkaruohot on helppo kitkeä pehmeästä maasta.

Kasvihuoneita trampoliineista

Yrttimäellä käytetään satokauden pidennykseen erilaisia kasvihuoneita. Ne ovat niin sanottuja kylmähuoneita eli niitä ei ole tarkoitus lämmittää, ainakaan ympäri vuoden. Olosuhteita ei siis pyritä muuttamaan tiettyjä kasveja varten, vaan kasvivalinnat tehdään huomioimalla vallitsevat olosuhteet. Toisin sanoen kasvihuoneissa pyritään kasvattamaan niitä kasveja, jotka pärjäävät hyvin aina kyseisenä ajankohtana. Tällä tavalla energiankulutus pysyy mahdollisimman pienenä ja niin ikään myös lämmityskulut. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että kasvihuoneiden rungot on rakennettu käytetyistä, omakotitalojen pihoilta tutuista trampoliineista.

Ruokaa metsäpuutarhasta

Alueelle on suunnitteilla metsäpuutarha, johon oli jo istutettu ensimmäiset kasvit. Ideana on kasvattaa erilaisia monivuotisia kasveja useassa kerroksessa, jolloin viljelyssä oleva maa saadaan hyödynnettyä tehokkaasti. Yrttimäellä korkeimmasta kerroksesta vastaavat tulevaisuudessa hedelmäpuut kuten kirsikka-, luumu- ja omenapuut, alempana marjapensaat ja niiden alapuolella monivuotiset yrtit ja kasvikset.

Kasvivalinnoissa korostetaan kumppanuuskasveja ja ne sijoitetaan siten, että ne varjostavat mahdollisimman vähän toisiaan ja mahtuvat kasvamaan kilpailematta keskenään. Tämän alueen ylläpidossa on tarkoitus käyttää eläimiä, jotka hoitavat pääsääntöisesti kitkennän ja lannoituksen. Metsäpuutarhasta tulee siis mahdollisimman helppohoitoinen ja vähän työtä vaativa alue, josta saa toivottavasti paljon satoa tulevina vuosina.

Kuva

Luonnonmukainen lannoitus

Kasvien lannoitus tehdään luonnonmukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että lannoitus pyritään hoitamaan eläinten ja kompostoinnin avulla. Lähialueelta saadaan hevosenlantaa uusien viljelypenkkien perustamista varten ja omille kanoille on rakennettu ns. kanatraktoreita, jotka on käytännössä siirrettäviä kanaloita. Nämä kanatraktorit on yhdistetty pieniin aidattuihin alueisiin, joten kanojen on mahdollista toteuttaa luontaisia elintapojaan eli vaikkapa kaivaa maasta ravintoa itselleen. Kanat siis käytännössä hoitavat kitkemisen ja pintamaan kevyen muokkaamisen ihmisen puolesta. Samalla kanojen kakka lannoittaa maata ja pitää sen ravinteikkaana. 

Kanatraktoreita siirretään tasaisin väliajoin, jolloin kanoille riittää tuoretta kuopsuteltavaa ja vaikutukset saadaan levitettyä laajalle osalle aluetta. Samalla saadaan tuotettua munia syötäväksi ja myyntiin.

Katse tulevaisuuteen

Vierailuni Yrttimäen pientilalla oli lyhyt, mutta antoisa ja oli todella hienoa nähdä erilaisia permakulttuurisia tekniikoita toteutettavan käytännön tasolla. Alueen suunnittelussa oli selvästi mietitty asioita monelta kannalta ja pyritty luomaan kestävä tapa tuottaa ruokaa. 

Ehkäpä kaikista mielenkiintoisinta oli oppia miten eläinten pitoa ja kasvien viljelyä voidaan yhdistää siten, että ne hyödyttävät toinen toisiaan. Eritoten kanatraktoreiden näkeminen luonnossa oli hauskaa, sillä olin ennen reissua nähnyt niistä vain videoita. Pidin myös no-dig kasvatustyylistä, koska sen avulla voidaan pitää maaperä elinvoimaisena luontoa jäljittelevällä tavalla. Oli myös mukavaa nähdä miten tilalla pyrittiin keskittymään sopiviin kasvivalintoihin sen sijaan, että olisi jääräpäisesti yritetty kasvattaa jotakin, joka ei menesty hyvin vallitsevissa olosuhteissa. Kumppanuuskasvien hyödyntäminen oli niin ikään mielenkiintoista, sillä niiden avulla saadaan selvästi enemmän satoa pieneltä pinta-alalta. 

Vierailuni aikaan Yrttimäen rakentaminen oli kesken ja paljon suunnitelmia oli vielä toteuttamatta. Siitä huolimatta paikassa on mielestäni todella paljon potentiaalia ja onkin hyvin mielenkiintoista nähdä millaiseksi alue vuosien saatossa kehittyy.

Olli Leppisaari

Linkit: 
Youtube: https://www.youtube.com/channel/UCUOsPY4qMaJVTZpLCeEVlLw
Instagram: https://www.instagram.com/olli.leppisaari/
Email: leppisaariolli [at] gmail [dot] com

Tagit