Poimintoja pohjoismaisesta permakulttuurista – Pohjoismainen permakulttuurifestivaali 2022

Poimintoja pohjoismaisesta permakulttuurista - photo by Dominik Jais

Oletko koskaan käynyt Pohjoismaisilla permakulttuurifestivaaleilla? Jos et, niin tästä saat inspiraatiota:

Elokuussa 2022 Pohjoismainen permakulttuurifestivaali pidettiin toista kertaa Suomessa. Tapahtumapaikkoina olivat Kurjen ekokylä ja Rautialan juhlatalo Vesilahdella, lähellä Tamperetta. Torstaina osa porukasta saapui jo paikalle pitämään nyyttikestit, joihin he toivat kodeistaan ruokaa jaettavaksi muiden kanssa. Mitä ruoan ja keskusteluiden juhlaa.

Aloitus – perjantai

Perjantaina tuuli paljon, mutta Lumia, joka oli järjestelytyöryhmän johtaja, avasi festivaalin ja luennot. Osallistujia oli 130–160 riippuen siitä, paljonko päivälippuja lasketaan mukaan. He saivat valita kolmesta tai neljästä samaan aikaan käynnissä olevasta työpajasta, joiden aiheina oli mm. hapattaminen Kai Vaaran kanssa, metsäpuutarha Anton Nordqvistin kanssa tai permakulttuurisuunnittelun työkalupakki Cathrine Dollerisin kanssa. Pienimmille osallistujille oli omaa lasten ohjelmaa, jonka Maggie ja Hanna olivat järjestäneet. Monimuotoisuus on avainasia – iästä huolimatta! Eikä sovi unohtaa, että jokainen aamu alkoi Jennifer Gardenian pitämillä joogatunneilla (jos onnistui heräämään aikaisin aamulla).

Jatko – lauantai

Koska kaivon vesivarannot olivat vähissä lauantaiaamuna, minun täytyi tuoda esille eräs huolenaihe: ”Jos pöntössä kellertää, anna sen levähtää. Jos jotain ompi kiinteää, silloin vessa vedetään.” Jatkoimme opettamista, kuuntelemista, keskusteluita ja toisiimme tutustumista. Kaiken muun lisäksi saimme Rosabellan ansiosta illaksi myös juhlat, joissa esiintyi hyvin mielenkiintoisia bändejä ja taiteilijoita. Eikä unohdeta saunaa. Nautin saunomisesta ystävien seurassa. En vieläkään aivan ymmärrä suomalaista perinnettä, jossa saunaa lämmitetään sitä ihmistä varten, jolla on kylmä, jopa 90 asteeseen – jolloin kaikkien muiden täytyy lähteä kuumuuden takia. Joka tapauksessa: luentoja, ruokaa, ystäviä, sauna ja juhlat – aivan mahtava yhdistelmä (ei välttämättä juuri tuossa järjestyksessä).

Lopettelua – sunnuntai

Lauantaiyönä alkoi sataa ja lämpötila laski. Mutta vaikutti siltä, että kaikki olivat virkeitä sunnuntaiaamuna – varmaan kahvin ansiosta. Luennot jatkuivat iltapäivään asti. Loppuseremoniassa Suvi Tiihonen esitti erinomaisen laulun permakulttuurista, ja Selma Kilpi ohjasi meitä laulamaan ja tanssimaan. Sitten oli aika sanoa hyvästit. Nähdään ensi vuonna Norjassa. Ai niin, unohdin mainita oman biokaasuluentoni, jossa näytin kaksi ensimmäistä osaa tulevasta ”Holy Shit” -elokuvastani.

Tilastoja, eli miksi vapaaehtoisilla on väliä

Lopuksi hieman lukuja: ydinporukan 12 vapaaehtoista tekivät kukin noin 50 työtuntia (jotkut enemmän tai vähemmän) ennen festivaalia. Siitä tulee yhteensä 600 tuntia. Jos otetaan esimerkiksi vapaan ammatinharjoittajan tuntitaksa 35 euroa, se tekisi yhteensä 21 000 euroa. Jos se jaettaisiin kaikkien myytyjen lippujen kesken, joita oli noin 120, tämä nostaisi 125 euroa maksaneiden lippujen hintaa vielä 175 eurolla. Emmekä voi unohtaa niitä, jotka tekivät vapaaehtoistyötä festivaalin aikana (kiitos paljon!). Heitä oli yhteensä 14, ja jokainen teki noin 14 työtuntia festivaalin aikana. Siitä tulee yhteensä 196 tuntia, tai 6860 euroa. Se lisäisi vielä 57 euroa lipun hintaan. Ilman vapaaehtoisia tavallinen lippu telttamajoituksessa olisi maksanut 352 euroa. Ryhmän upean työn rinnalla minusta oli toisinaan epäkunnioittavaa, kuinka jotkut vierailijat kohtelivat vapaaehtoisiamme, etenkin joidenkin alentuva käytös tupakoivia tiimitovereitamme kohtaan. Sinun ei tarvitse hyväksyä tupakansavua, mutta sinun on silti kohdeltava ihmisiä kunnioittavasti.

Mitä seuraavaksi?

Festivaalin aikana oli runsaasti keskusteluita, ja ilmoitettiin, että Suomessa järjestettäisiin permakulttuurifestivaali joka toinen vuosi – eli vuonna 2024. Olemassa olevat yhteydet syvenivät, uusia yhteyksiä luotiin, uusia aiheita, uusia ajatuksia, uusia kavereita – mitä muuta voisi toivoa? Tai kuten Suvi kysyi meiltä: Mikä on vastaus kaikkiin ongelmiimme? Permakulttuuri!

 

Original article by Dominik Jais @ Beyond Buckthorns | Translation by Elonkieli