Villi reuna (osa 1)

Wild edge - Image by Peggy Choucair from Pixabay

Permakulttuuriaktiivi Paula otti meihin yhteyttä ja tarjoutui kirjoittamaan permakulttuurista sivuillemme. Kiitos Paula! Tässä on ensimmäinen osa kirjoitusten sarjaa, joka jatkuu täällä vuoden mittaan.

Haluatko sinäkin kirjoittaa permakulttuurista? Ota yhteyttä lomakkeella!

Villi reuna

Alan viimeinkin ymmärtää selkeämmin miksi avohakkuut ja tyhjänä ammottavat käännetyt pellot aiheuttavat minussa niin syvää alakuloa.

Avohakkuut ja tyhjät käännetyt pelto-aukeat pahentavat tulvia ja huokuvat hiiltä maaperästä ilmaan kun taas monimuotoisen kasvillisuuden yhdessä maaperän mikro-organismien kanssa muodostamat ekosysteemit suojaavat nisäkkäitä ja lintuja sään ääri-oloilta sekä siirtävät hiiltä ilmakehästä maaperään muodostaen humusta jonka ansiosta maan vedenpidätyskyky kasvaa.

Ekosysteemipalvelut ja -ajattelu ovat läsnä permakulttuurissa ja sen avulla on mahdollista muuntaa maanviljely kasvihuonepäästöjä aiheuttavasta toiminnasta hiiltä sitovaksi. Toki se vaatii perehtymistä tutkittuun tietoon aiheista permakulttuuri sekä maaperän mikrobiogia ja kysyy käytännön sopeutumiskykyä, esimerkiksi siten että muunnamme ruokavaliotamme sisältämään monimuotoisesti, paikallisessa ilmastossa menestyen kasvatettavaa ruokaa.

On katsottava rehellisesti todellisuutta ja lähdettävä korjaamaan aukkoja ymmärryksessämme ja ekosysteemeissämme. Autetaan muitakin näkemään tämä. Aloitetaan monimuotoinen kylväminen ja istuttaminen. Monokulttuuri-viljelmät ovat osoittautuneet kestämättömiksi kokeiluiksi. Muistetaas taas ja muistutetaas että ekosysteemit ovat elämämme perusta.

Vehreää kevättä 2020!

Paula Bäckman

Tagit