Villi reuna, osa 2

Villi reuna - nokkonen

Kuinka voimme auttaa turvaamaan ruuantuotantoa korona-ajan murroksessa edistäen samalla luonnon elinvoimaisuutta?
Nyt kysytään luovuutta aloittaa uusia pienviljelmiä lähellemme perheidemme ja yhteisöjemme tueksi.

Permakulttuuriin syventymällä avaat näkökulmia ruuantuotantoon osana ekosysteemejä.

Pelloille hivuttautuu
puolivilli ruokkiva reuna.

Mahtuu kääntyilemään,
perhosten helmat.

Pörriäisten kerma,
siellä pitää seurat.

Niityin, kasvimain, mehumarjoin
turvatulla maalla.

Kirjavalla haalla.
Lepää sielu aisteineen.

Kylvettyään jälleen,
mielelleen rauhan;

Lähelleen ruokatarhan,
jatkumojen sarjan.

Olkoon kyseessä sitten pihan tai lähipellon reuna, siihen kannustan lisäämään paikallisten mahdollisuuksien ja olosuhteiden mukaan monivuotisia ja yksivuotisia ruokakasveja maanparannuskasvien kera. Muistetaan myös ruokkia pölyttäjiä mesikasveilla sekä mikro-organismeja kompostoidulla aineksella, niin he auttavat kasveja elinvoimaisuuteen, ja sen kautta tukevat meitäkin pysymään terveinä.

Nokkonen on esimerkki lähiluonnon hyötykasvista. Sitä voi myös hyvin viljellä koska sopiihan se mm. ravinnoksi, maanparannukseen, lannoitteeksi ja tuholaisten torjuntaan.

Vehreää kevättä 2020!

Paula Bäckman  

**

Kiitos Paula! Tässä on toinen osa Villi reuna -sarjaa, joka jatkuu täällä vuoden mittaan.

Haluatko sinäkin kirjoittaa permakulttuurista? Ota yhteyttä lomakkeella!

 

Tagit