Kirjoittaja: Marja Nuora
Tietokirjailija ja kansalaisaktivisti Risto Isomäki kritisoi kansalaisliikkeitä keskittymisestä ylätason poliittiseen vaikuttamiseen ja kampanjointiin yritysten ja valtioden politiikan muuttamiseksi. Hän kehotti menemään ihmisten pariin. Niin juuri koen tekeväni, kun opiskelen permakulttuuria ja jaan kokemuksiani ja polkuani kohti kestävämpää elämäntapaa permakulttuurisilla kursseilla ja työpajoissa. Permakulttuuriliike on itseasiassa maailman suurin ympäristöliike, josta ei kuitenkaan olla tietoisia.
Permakulttuuri kansainvälisenä liikkeenä perustuu ennen kaikkea oppimiseen ja tiedon jakamiseen. Vaikka permakulttuuriin sanana törmää hyvinkin monenlaisissa yhteyksissä, on liikkeen piirissä omat vakiintuneet käytännöt tiedon välittämiseen ja levittämiseen. Tunnetuin permakultuuriin perehdyttävä kurssi on nimeltään Permaculture Design Certificate- kurssi. Se on yhteensä 72 tunnin koulutus, joka antaa perustietämyksen permakulttuurisuunnittelusta. Tämän kurssin suoritettuasi sinulla on perustiedot ja taidot kehittää kestävää elämäntapaa omassa elinpiirissäsi.
Monet järjestävät myös kahden päivän mittaisia permakulttuurin johdantokursseja, joissa saa käsityksen siitä, mitä permakulttuuri pitää sisällään. Itse PDC-kurssilla on kansainvälinen perusrunko, joka noudattaa yhden perustajista, Bill Mollisonin, Designer’s Manual -kirjan sisältöä. Kursseissa on kuitenkin tilaa suunnata sisältöä paikallisiin tarpeisiin tai tietyille kohderyhmille.
Permakulttuurin oppimista voi jatkaa PDC-kurssin jälkeen diplomilla. Se suoritetaan yleensä vakiintuneelle permakulttuuriyhdistykselle, jossa on useampia jo diplomin suorittaneita henkilöitä. Nämä mentorit ohjaavat diplomintekijöitä ja arvioivat diplomiportfolioita. Normaalisti vaatimuksena on kymmenen suunnitelman portfolio. Se on henkilökohtainen ja itsenäinen oppimispolku, jonka myötä hankitaan lisää tietoja ja taitoja soveltaa permakulttuurin oppeja ja hallita suunnittelumenetelmää itselleen tärkeillä kehittämisen osa-alueilla. Tämän myötä permakulttuurista tulee usein kiinteä osa elämää ja ehkä myös elanto.
Seuraava askel onkin ryhtyä opettajaksi PDC-kursseille ja mentoroimaan diplomin tekijöitä. Opettajaksi voi pätevöityä siihen kouluttavalla kurssilla. Siinä käydään läpi PDC-kurssin suunnittelua, aikuisoppimista ja erilaisia osallistavia opetusmetodeja. Myös diplomimentoreille on kehitetty koulutusta. Jo toimivat opettajat ja mentorit luovat myös paikallisia yhteisöjä, jotka tukevat jäsentensä kehittymistä tehtävässään.
Mikä sitten on permakulttuurin oppimisen keskiössä. Tavoitteena on omaksua sellaiset tiedot ja taidot, joiden varassa voi elää kestävästi kuluttamatta luonnonvaroja ja sopusoinnussa luonnon kanssa. Käytännössä mallia otetaan esimerkiksi alkuperäiskansoilta, joiden tiedetään omaksuneen tällaisen elämäntavan. Toisessa ääripäässä hyödynnetään viimeisintä tieteellistä tietoa vaikkapa maapallon kantokyvystä tai ekosysteemeiden toiminnasta. Systeemitieoria oli hyvin keskeisessä asemassa permakulttuurin synnyssä.
Tunnettujen opettajien kursseille osallistutaan eri puolilta maailmaa, vaikka omat olosuhteet voivat olla hyvinkin erilaisia. Näin saadaan toki permakulttuurin oppeja leviämään, mutta niiden toteuttaminen erilaisissa ympäristöissä vaatii niitä ihmisiä, jotka oikeasti soveltavat tietoa paikallisissa olosuhteissa. Monesti joudutaan käytännössä kokeilemaan ja testaamaan juuri itselle sopivia menetelmiä ja malleja. Yhdessä löydetään uusia ratkaisuja ja niitä jaetaan muille koulutuksen ja kurssien välityksellä.
Tällainen toiminta innostaa ihmisiä kokeilemaan ja kehittämään porukalla kestäviä ratkaisuja. Opettamisen lähtökohta ei ole auktoriteetti ja tiedon jakaminen vaan yhdessä oppiminen ja siihen innostaminen. Opettajankoulutuksessa tähdätään ennen kaikkea oppimiseen ja tutkimiseen kannustavaan työskentelyyn ja oppijoiden omien taitojen, tietojen ja kykyjen löytämiseen ja hyödyntämiseen. Yhteistyötaidot ja tasavertainen osallistuminen kaikkien osaamista kunnioittaen koetaan tärkeänä.
Permakulttuuri suunnittelumenetelmänä on kehittynyt tässä aikuisoppimisen ympäristössä innostavaksi ja hyvin omaksuttavaksi mutta kuitenkin joustavaksi ja väljäksi. Vaikka joistakin asioista on muodostunut lähestulkoon peruskiven kaltaisia murikoita permakulttuurin teoriaan, on teoria myös elävää ja jatkuvasti muokkautuvaa uuden tiedon ja kokemuksen pohjalta. Kuuluisat permakulttuurigurut saattavat väitellä eri ratkaisujen merkityksestä ja pätevyydestä. Permakulttuurin parissa sovelletaan silti mitä erilaisempia metodeja ja tekniikoita, kunhan ne vain toteuttavat permakulttuurin ydinajatusta. Tämä ydinajatus kiteytyy permakulttuurin eettisissä periaatteissa: Huolenpito luonnosta, huolenpito ihmisistä ja reilu jako.
(Kirjoittaja osallistui helmikuussa Nordic Permaculture Academyn järjestämään permakulttuuriopettajkoulutukseen Ruotsissa Holmassa ja suorittaa siellä myös permakulttuuridiplomia)
