Permakulttuuriliikkeen piirissä noudatetaan maailmanlaajuisesti samankaltaista opintopolkua, joka kulkee PDC-kurssin (Permaculture Design Course / Permaculture Design Certificate) kautta Permakulttuuridiplomin suorittamiseen. Ennen 2 viikon PDC kurssin suorittamista on voitu käydä lyhyempi Permakulttuurin perusteet kurssi (PIC, Permaculture Introduction Course), joka on yleensä 2 päiväinen. Opintopolkuun liittyy yhteisymmärrys siitä, että PIC kurssin opettaja on itse käynyt vähintään PDC kurssin ja PDC kurssin vastaava opettaja on Permakulttuuridiplomin haltija.
[Kuva: Nordic Permaculture Academy tapaaminen Holma Folkhögskolanilla maaliskuussa 2023. Kuva: Erkki Pöytäniemi]
Itse olen käynyt PDC kurssin 2014 Ranskassa Ferme du Bec Hellouinin permakulttuuritilalla Charles Hervé-Gruyerin johdolla ja melko pian sen jälkeen päätin, että haluan suorittaa myös permakulttuuridiplomin. Diplomin suorittaminen on kuitenkin hiukan työläämpi hanke, eikä se omalta osaltani ole vieläkään valmis. Paitsi ajanpuute ja se, että diplomin suorittaminen oikeasti on melko vaativaa, syynä hankkeen pitkittymiseen niin minulla kuin monella muullakin on se, että kysymys on itsenäisestä opintopolusta, jossa voi alkuvaiheessa olla vaikea hahmottaa, mistä on kysymys. Tällä kirjoituksella yritän tehdä asiaa hiukan ymmärrettävämmäksi niille, joita asia saattaa kiinnostaa.
Ensimmäiseksi kannattaa miettiä, miksi haluaa suorittaa permakulttuuridiplomin. Ehkä pelkkä kiinnostus permakulttuuriin ei ole ihan riittävä syy, vaikka voi silläkin päästä pitkälle. Permakulttuuridiplomin haltijalla on syvällinen ymmärrys permakulttuurista, permakulttuurisuunnitelmien tekemisestä ja ylipäänsä permakulttuurin soveltamisesta erilaisissa tilanteissa ja olosuhteissa. Voisi ajatella, että mitä enemmän maailmassa on permakulttuuridiplomin haltijoita, sitä enemmän ihmiskunta siirtyy kestävämpään ja regeneroivampaan elämäntapaan eri elämän osa-alueilla. Konkreettisemmalla tasolla permakulttuuridiplomin haltija voi opettaa permakulttuuria, mm PDC kursseja eli tuoda yhä enemmän kiinnostuneita permakulttuurin piiriin, toimia diplomiprosessissa mentorina, toimia parempana permakulttuurisuunnittelijana jne.
Diplomiprosessin aikana opiskelija tekee ja toteuttaa 10 permakulttuurisuunnitelmaa mentorinsa ohjaamana. Suunnitelmien aiheet opiskelija valitsee itse, mutta yksi niistä on tyypillisesti oman opintopolun suunnittelu. Opintopolkuaan on syytä suunnitella heti diplomiprosessin alussa, mutta usein sen valmistuminen lopulliseksi suunnitelmaksi kestää pitempään ja tavoitteet voivat muuttua prosessin aikana. Aina ei olekaan kysymys pelkästä opintopolusta vaan oman elämänsä suunnittelusta ja suunnanmuutoksesta laajemmassa mielessä.
Omana lähtökohtanani oli oman paikkamme Iso-orvokkiniityn permakulttuurisuunnitelman tekeminen. Toisin sanoen suunnitelmat olisivat maaperustaisia (engl. Land Based – liittyy jonkun paikan suunnitteluun) ja käytännössä Iso-orvokkiniityn osasuunnitelmia. Suunnitelmat voivat myös olla toisistaan riippumattomia ja liittyä eri aihepiireihin ja itsekin olen päätynyt siihen, että ainakin muutama suunnitelma ei olekaan maaperustainen. Olen suunnitellut kasvitietokannan ja suunnitellut Permakulttuuriyhdistyksen uudet kotisivut permakulttuurisuunnitelmana. Tyypillisesti ainakin jokin suunnitelmista on ns sosiaalinen permakulttuurisuunnitelma.
Miten permakulttuuridiplomin kanssa sitten pääsisi alkuun? Itse aloitin prosessin ranskalaisessa järjestelmässä, koska olin käynyt PDC kurssin siellä. Se osoittautui kuitenkin aika hankalaksi pelkästään kielen ja etäisyyden takia, ja kun samaan aikaan pohjoismainen diplomijärjestelmä oli muotoutumassa, päätin siirtyä sen piiriin. Ensimmäinen yritelmä pohjoismaiseksi permakulttuurin diplomijärjestelmäksi oli NPI (Nordic Permaculture Institute), jota ei kuitenkaan enää ole olemassa. 2020 kaksi ruotsalaista ja kaksi tanskalaista kokenutta permakulttuuridiplomin haltijaa aloittivat NPA:n (Nordic Permaculture Academy), joka on vakiintumassa tärkeimmäksi pohjoismaiseksi permakulttuuridiplomipoluksi. Sen puitteissa minäkin etenen. Tällä hetkellä mentoreina toimivat tanskalainen Catherine Dolleris ja ruotsalainen Andreas Jonsson. Catherine toimii mentorina myös englantilaisessa järjestelmässä.
Toinen mahdollisuus on hakeutua englantilaisten diplomijärjestelmän piiriin, mikä tietenkin antaa enemmän vaihtoehtoja mentorin valinnan suhteen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että meidän kannattaa Suomessa tukea NPA:n kehittämistä pohjoismaiseksi järjestelmäksi. Suomalaisen diplomijärjestelmän kehittäminen ei ole lähiaikoina realistista, mutta jatkossa NPA:n piirissä voisi olla myös suomalaisia mentoreita, jolloin joskus tulisi myös mahdolliseksi suorittaa permakulttuuridiplomi suomeksi. Tällä hetkellä se voi suorittaa NPA:n puitteissa englanniksi, ruotsiksi tai tanskaksi.
NPA:n rekisteröiminen tanskalaiseksi yhdistykseksi mahdollistaa sen kehittämisen eteenpäin ja lisätuen antamisen diplomiopiskelijoille. Ensimmäinen NPA:n diplomiopiskelijoiden tapaaminen oli vuosi sitten maaliskuussa 2022 Ruotsissa Holma Folkhögskolanissa, toinen marraskuusssa Tanskassa Makvärketissä ja kolmas jälleen Holmassa maaliskuussa 2023. Olen itse ollut mukana kaikissa kolmessa tapaamisessa ja Suomesta mukana ovat olleet lisäksi Marja Nuora ja Lotta Laaksonen. Tapaamisissa on ollut mentoreiden lisäksi 15-20 opiskelijaa. Viikonlopun ohjelmaan kuuluu opiskelijoiden tekemien permakulttuurisuunnitelmien arviointeja, suunnittelutyökaulujen esittelyä ja harjoittelua, yhteistyön suunnittelua, keskusteluja ja aina myös laulua ja hauskanpitoa. Tapaamisilla on valtava merkitys oman momentumin ylläpitäjänä mutta konkreettisemmin ne auttavat ymmärtämään diplomiprosessia, suunnitelmaportfolion kokoamista ja mitä suunnitelmilta odotetaan, ts minkä tasoisia niiden tulisi olla tullakseen hyväksytyiksi. Suunnittelijoita ja suunnitelmia on hyvin erilaisia ja tapaamisissa oppii arvostamaan tätä moninaisuutta.
Toinen tapa tukea opiskelijoita on kuukausittaiset MOG:it (monthly online gathering), joissa myös käydään läpi diplomiprosessia eri näkökulmista. Toki tunnin tapaamisessa voidaan asioita käsitellä aika rajoitetusti.
Yhteistyössä, ajatusten vaihdossa ja vertaistuessa on voimaa ja siksi diplomintekijän kannattaa myös kuulua myös johonkin diplomikiltaan, joita on Tanskassa useita, Ruotsissa muutama ja Suomessakin yksi. Suomen kiltaan kuuluminen ei edellytä, että tekee diplomia nimenomaan NPA:lle vaan diplomintekijä voi olla myös esimerkiksi Englannin järjestelmässä. Viime vuonna kilta kokoontui joitakin kertoja neljän hengen voimin ja nyt sitä yritetään saada jälleen aktivoitumaan.
Tukea opintopolulle kehitetään edelleen. Viimeisessä NPA:n tapaamisessa päätettin avata diplomintekijöille yhteinen Slack, joka mahdollistaa entistä paremmin erilaisen vertaistuen mm temaattisten keskustelukanavien (sosiaalinen permakulttuuri, metsäpuutarhat, opettaminen jne) muodossa. Diplomintekijän tarvitsee yhä vähemmän puurtaa yksin ja vastauksia kysymyksiin löytyy aiempaa helpommin.
Jos permakulttuuridiplomin tekeminen kiinnostaa, kannattaa ensimmäiseksi tutustua NPA:n kotisivuilla olevaan materiaaliin ja tarkempaan diplomiprosessin kuvaukseen ja olla rohkeasti yhteydessä mentoreihin. Englantilaisten diplomisivustoon kannattaa myös tutustua riippumatta siitä, kummassa järjestelmässä haluaa edetä. Myös Suomen Permakulttuuriyhdistyksen Slackissa voidaan käydä keskustelua dipolomipolusta #diplomikilta kanavassa.
Permakulttuuriin voi tutustua ja sitä voi toteuttaa monella tavalla. Permakulttuurin diplomipolku on kansainvälisesti tunnistettu tapa paneutua syvällisesti permakulttuuriin, mutta se ei vähennä muiden oppimispolkujen arvoa. Pääasia, että opiskelemme, kuinka voimme elää permakulttuurin eettisten periaatteiden mukaisesti.
Kirjoittaja: Erkki Pöytäniemi
The Nordic Permaculture Academy
Permaculture Association: Diploma in Applied Permaculture Design
