Ikielo 2025 oli ensimmäinen suomalainen, suurelle yleisölle suunnattu permakulttuurifestivaali. Nelipäiväinen tapahtuma järjestettiin Karjalohjalla heinäkuussa 2025. Se kokosi yhteen yli 300 osallistujaa eri puolilta Suomea. Festivaalin tavoitteena oli lisätä permakulttuurin tunnettuutta, tarjota konkreettisia välineitä kestävään elämäntapamurrokseen ja tuoda yhteen ihmisiä, joita yhdistää kiinnostus uudistavaan kulttuuriin ja sen käytännöllisiin ratkaisuihin.
Festivaali toteutettiin Suomen permakulttuuriyhdistyksen koordinoimana hankkeena, joka sai Leader Ykkösakselin kautta EU:n maaseuturahoitusta. Rahoitus mahdollisti laajan, laadukkaan ja saavutettavan tapahtuman toteuttamisen sekä permakulttuurin tuomisen uusien yleisöjen ulottuville.
Permakulttuuria kaikille aisteille
Ikielon ohjelma koostui 67 työpajasta, luennosta ja vierailukäynnistä. Sisällöt kattoivat mm. permakulttuurin perusteet, kestävän ruoantuotannon, ekorakentamisen, paikallistalouden, käsillä tekemisen sekä kulttuurisen ja yhteiskunnallisen muutoksen kysymykset. Ohjelmantarjoajina toimi noin 70 osaajaa, joihin kuului lähes kaikki Suomen keskeiset permakulttuuriopettajat sekä laaja joukko muiden alojen toimijoita. Osallistujille festivaali tarjosi mahdollisuuden tutustua konkreettisesti siihen, miten permakulttuuria sovelletaan erityisesti Karjalohjalla. Kuten eräs osallistuja kuvasi vierailukäyntejä, “oli kiva päästä tutustumaan eri paikkoihin, viljelyksiin, puutarhoihin ja asumisratkaisuihin.”
Festivaalin yhteydessä toteutettiin myös permakulttuurin perusteet -kurssikokonaisuus. Tämä vahvisti Suomen permakulttuuriyhdistyksen koulutustoimintaa ja toi permakulttuurin peruskurssin uudenlaiseen kontekstiin. Festivaali ja siihen liittynyt viestintä lisäsivät permakulttuurin näkyvyyttä valtakunnallisesti. Ikielosta julkaistiin erinomaiset artikkelit Maaseudun Tulevaisuudessa, Länsi-Uusimaa sanomalehdessä ja Elonkehä-lehdessä.
Ikielo festivaali tapahtui paitsi Karjalohjan kyläkeskuksessa olevissa Seurojentalossa, Kylätalo Kehrässä ja lauantaina torilla myös festareiden vierailukohteissa Iso-orvokkiniityllä, Vaunumäellä, Kylänpään kotitilalla ja Pihlajamäellä sekä Puujärven rannalla ja Tammiston arboretumissa sekä erinäisissä leiri- ja majoituspaikoissa.
Yhteisöllinen ja arvoihin nojaava tapahtuma
Ikielon erityinen vahvuus oli tunnelma, joka teki permakulttuurin arvoista elettyjä eikä vain puhuttuja. Moni osallistuja koki tapahtuman poikkeuksellisena: “Ikielo oli kesän paras festari, jossa sai kokea yhteisöllisyyttä, luonnonläheisyyttä ja hyvää henkeä.” Toisen palautteen mukaan “Ikielossa toteutui tasapaino oppimisen ja leikin välillä, kuuntelun ja jaetun, tapahtuman ja tekemisen.” Nämä kokemukset kuvastavat permakulttuurin periaatteita, jotka olivat myös valittu festivaalin teemoiksi: huolenpito ihmisestä, huolenpito maasta sekä reilu jako.
Ja edelleen: ”Yksi elämän parhaita asioista on ravitsevat keskustelut uusien tuttavuuksien kanssa. Ikielossa syntyi useita hienoja spontaaneja kohtaamisia, joiden lämmön voi tuntea vielä pitkään festareiden jälkeenkin. Kaksi festaripäivää riitti irrottamaan arjesta ja töistä, vaikka tapahtuma vilisi vanhoja kurssilaisiani ja asiakkaita. En tarkkaan tiedä mistä se taika tuohon viikonloppuun tuli: Karjalohjan viljavasta maasta ja kirkkaista vesistäkö? Helteiden pehmentämistä ihmismielistä? Vai oliko kyseessä piipahdus toiveidemme elämäntapaan, paikkaan jossa ympärillä on hyvä tovereiden yhteisö ja mielekkäitä olemisen tapoja?”
”Tulin 7-vuotiaan lapseni kanssa yhdeksi yöksi Karjalohjalle. Festivaalin tunnelma lumosi ja jäimme vielä toiseksikin yöksi. Mielenkiintoisia kohtaamisia, keskusteluja ja elämyksiä oli useita, välillä kävimme taas uimassa. Aika tuntui pysähtyvän. Lapsi nautti aikuisten huomiosta, osallistui aktiivisesti keskusteluihin ja työpajoihinkin. Kun kyselin ajatuksiansa, oli päällimmäisenä kuinka “turvallinen täällä on olla”. Niin oli minullakin.”
Huolenpito maasta näkyi ohjelmasisältöjen ohessa muun muassa siinä, että festivaalikeskuksen ja vierailukohteiden välillä liikuttiin pääosin festivaalin käyttöön kunnostetuilla, paikallisväeltä lainatuilla polkupyörillä. Ikieloon rakennettiin myös kompostikäymälät vapaaehtoisten tuella ja festivaalikeittiöt tarjoilivat paikallis- ja luomupainotteista kasvisruokaa. Ihmisistä huolehdittiin esimerkiksi tarjoamalla lastenhoitotukea ja monipuolista lastenohjelmaa, sekä osallistumisalennuksia vähävaraisille.
Ikielon tärkeimpiä viestejä oli, kuten festivaalin virallinen kuuntelija Henry Soinnunmaa totesi, että voimme samaan aikaan surra ja kokea ahdistusta luonnon tuhoamisesta ympärillämme ja rakentaa parempaa maailmaa. Tähän ajatukseen kiteytyy jotakin oleellista permakulttuurista.
Katse tulevaan: Ikielo 2027
Ikielo 2025 loi vankan perustan toistettavalle permakulttuurifestivaalille Suomessa. Tapahtumasta syntyi selkeä konsepti, toimivat käytännöt ja laaja verkosto osaajia ja osallistujia. Seuraava Ikielo järjestetään Karjalohjalla kesällä 2027. Silloin “Ikielo goes Nordic” eli yhdistymme Pohjoismaiseen Permakultturifestivaaliin. Paikalle on tulossa pohjoismaisia permakulttuuriopettajia, joten elokuun 2027 alku kannattaa jo nyt korvamerkitä Ikieloa varten. Tarkoituksena on myös laajentaa yhteistyötä permakulttuuripiirin ulkopuolisten kestävyystoimijoiden ja -ajattelijoiden kanssa.
Ota hyvissä ajoin yhteyttä jos haluat lähteä mukaan seuraavan festivaalin teemojen kypsyttelyyn liittyvään filosofointiin, yhteistyökumppaniksi, ohjelmantarjoaksi tai vapaaehtoiseksi. Laita myös viestiä jos sinulla on toiveita tai ideoita tulevan festivaalin suhteen!
jutun kirjoittivat Pauliina Helle ja Erkki Pöytäniemi
