In English here: Permaculture Tutor Training in Torri Superiore 2026
Kesäkuussa 2026 matkustin Italiaan osallistuakseni permakulttuurin diplomimentorointikoulutukseen. Viikon mittaisen kurssin järjestivät yhteistyössä kurssipaikkana toimiva Torri Superiore, Italian Permaculture Academy ja Nordic Permaculture Academy (NPA), josta Cathrine Dolleris oli kutsuttu kurssin opettajaksi yhdessä Amaranta Amatin ja Massimo Candelan kanssa. Kurssiin oli Torri Superioren saama Erasmus+ rahoitus, joka kattoi osallistumisen ja valtaosan matkakustannuksista. Suomen Permakulttuuriyhdistys ry oli hankkeen suomalainen kumppani. NPA:sta mukana olivat myös Marian Nummert Virosta ja minä.
Jo Torri Superiore itsessään oli kokemisen arvoinen kohde ja varsinkin suomalaiselle vierailijalle varsin erikoislaatuinen paikka monella tavalla. Paikka on Pohjois-Italiassa lähellä Ranskan rajaa Ventimiglion rannikkokaupungista avautuvan laakson rinteessä. Periaatteessa Torri Superiore on kylä vaikka se näyttäytyy yhtenäisenä isona rakennusmassana vuoren rinteessä noin 10 km sisämaassa. Paikka on karua varsinkin maaperän suhteen ja historiallisesti syy asua siellä on ollut puolustuksellinen; rannikolla asuminen on ollut liian vaarallista. Torri tarkoittaa tornia ja Torri Superiore on ylempänä oleva kylä ja Torri Inferiore alempana. Asukkaista puolen sukunimi on Palestra, joka tarkoittaa jousipyssyä, mikä myös kuvastaa kylän historiallista asemaa. Torri Superioressa on asuttu ainakin 700 vuotta. Alue liitettiin Italiaan vasta 1871.
Torri Superiore on 1989 perustettu ekokylä, jossa asuu noin 30 ihmistä. Rakennuksessa on nykyään 162 huonetta, josta osa on ollut täysin romahtaneita ja asumiskelvottomia. Koska kysymyksessä oli kylä, saattoi joka huoneella olla eri omistaja, joilta paikka on pala palalta ostettu, sitä mukaan kuin omistaja tai hänen perillisensä on löytynyt. Myös laakson maanomistus on perinteisesti täysin pirstoutunut, mutta maatakin on vähitellen ostettu viljelytarkoituksessa. Laakson rinteitä on terassoitu 900 metrin korkeuteen saakka ja alueella on toiminut yhteisöllisesti hallinnoitu (commons) kanaviin perustuva kastelujärjestelmä. Alueella on siis vettä, mutta ei ruokamultaa, joten pääviljelykasvi on ollut oliivi. Nyt kastelujärjestelmä on kuitenkin hylätty – osittain koska muoviputket syrjäyttivät kanavat ja osittain koska alueelle tulleet villisiat tuhoavat kanavat ja jopa terassit. Torri Superioren vuosikymmenten mittaan aloittamat viljelykset on hylätty lähinnä villisikojen vuoksi. Massimolla on aivan Torri Superioren vieressä vielä jyrkkään rinteeseen perustettu metsäpuutarhamainen hedelmätarha. Tärkein työ on terassimuurien korjaaminen ja vahvistaminen. Pääosin yhteisön viljely tapahtuu alempaa kylästä vuokratuissa kasvihuoneissa, joiden lasit raekuuro on tuhonnut. Alueen kasvihuoneetkin ovat osa globaalia historiaa, sillä alue tuotti suuren osan Euroopan leikkokukista 1960-80 luvuilla, kunnes tuotanto siirtyi edullisempiin tuotantomaihin, mm Afrikkaan.
Paikan elämänlanka on laakson pohjassa virtaava joki. Kävimme yhtenä iltapäivänä pitemmällä kävelyllä laakson rinteitä alas joelle. Uimalla ja ryömimällä pääsimme koskipaikkojen yli suvannosta suvantoon. Vesi oli sopivan viileätä 30°C kelissä ja raikasta. Unohtumaton kokemus. Juhannuksena kävimme alempana kylällä joen varrella tekemässä pienen juhannusseremonian, mutta siellä vesi oli jo lämpimämpää ja hitaampaa.
Koulutus
Mutta se paikasta – olimme siis kokoontuneet diplomimentorointikoulutukseen. Puhun tässä kirjoituksessa mentoroinnista, koska mentorointi-sana sopii paremmin pohjoismaisiin kieliin. Englantilaisten ja muidenkin käyttämä tutorointi tarkoittaa tässä yhteydessä samaa kuin mentorointi.
Meitä oli paikalla 17 henkilöä, valtaosa diplominhaltijoita; Italiasta, Espanjasta, Portugalista, Kroatiasta, Bulgariasta, Unkarista, Englannista, Tanskasta, Latviasta, Virosta ja Suomesta. Kaikki keskeisetkään maat ja diplomijärjestelmät eivät siis olleet paikalla – esim Ranska ja Saksa eivät olleet edustettuina. Loppujen lopuksi viikko ei ollut niinkään mentorointikoulutusta kuin sen pohdintaa, miten mentorointi on järjestetty eri maissa ja miten se tulisi tai kannattaisi järjestää. Viikon jälkeen osallistujilla oli siis paljon enemmän eväitä kehittää mentorointijärjestelmää maassaan. Toki siinä yhteydessä käsiteltiin paljon sitä, miten mentoroidaan. Osa osallistujista oli itse kokeneita mentoreita ja oman järjestelmänsä avainhenkilöitä, osa oli maista, joissa omaa järjestelmää ei vielä ole, eikä kaikilla osallistujilla ollut vielä diplomiakaan.
Euroopassa englantilaisilla (Permaculture Association Britain – PAB) on pisin historia ja kokemus permakulttuuridiplomijärjestelmästä ja muut järjestelmät ovat ottaneet siitä mallia. Esimerkiksi Nordic Permaculture Academy toimii pitkälti PAB:n mallin mukaan ja NPA:n Cathrine Dolleris on mentori molemmissa järjestelmissä. Toisaalta italialaiset (Italian Permaculture Academy) ovat ottaneet mallia PAB:sta jo vuonna 2008 ja sen jälkeen kehittäneet järjestelmää omien tarpeidensa mukaan omaan suuntaansa, samalla kuin myös PAB:n järjestelmä on muuttunut. Erojakin on siis syntynyt.
PAB:n ja NPA:n systeemit perustuvat melko hiottuun prosessiin, jotta diplomiopiskelijat olisivat tasavertaisessa asemassa riippumatta siitä, kuka heidän arvioiva mentorinsa on. Prosessin hiominen tarkoittaa useimmiten monimutkaistumista, yksityiskohtiin menemistä ja jonkinlaista kontrollia. Diplomiprosessi nykyään on erilainen, kuin se on ollut 20-30 vuotta sitten ja kaikki eivät pidä kehitystä vain positiivisena.
PAB:n – NPA:n prosessi menee suunnilleen näin (kutsutaan diplomijärjestelmän ylläpitäjää tässä yhteydessä ”akatemiaksi”):
- oppilas ottaa yhteyttä akatemiaan ja valitsee itselleen mentorin akatemian piiristä
- mentori ja oppilas pitävät aloituskokouksen, jossa käydään diplomiprosessi läpi
- oppilaan tulee tehdä itsenäisesti 10 suunnitelmaa, jotka edustavat monipuolisesti eri suunnittelun osa-alueita, suunnittelumalleja ja työkaluja
- mentorointitapaamisia pidetään tarpeen mukaan – yleensä pidetään ainakin jokaisen suunnitelman arviointitapaaminen, mutta varsinkin alussa myös yleisempää mentorointia jotta oppilas pääsee alkuun
- kahden hyväksytyn suunnitelman jälkeen oppilas voi saada perussertifikaatin (foundation certificate) ja opiskelija esittelee suunnitelmiaan diplomitapaamisessa
- viiden hyväksytyn suunnitelman jälkeen mentori tekee puoliväliarvioinnin, joka käydään läpi mentoritapaamisessa. Yleensä oppilas esittelee arvioinnin jälkeen suunnitelmiaan diplomitapaamisessa. Tässä yhteydessä arvioidaan myös, miten loppuja suunnitelmia kannattaa painottaa, jotta suunnitelmien monipuolisuus toteutuu (kts kohta 3.). Samoin keskustellaan oppilaan permakulttuurisen elämäntavan edistymisestä.
- Kymmenen hyväksytyn suunnitelman jälkeen mentori tekee loppuarvion diplomikokonaisuudesta (FPA1) ja myös toinen mentori arvioi kokonaisuuden (FPA2).
- Kun molemmat mentorit ovat hyväksyneet diplomiportfolion on diplomi suoritettu. Seuraavassa diplomitapaamisessa uusi diplominhaltija esittelee työnsä ja sitten juhlitaan.
Viikon loppupuolella erilaista materiaalia oli jo kaikilla seinillä.
Alkuperäisessä Bill Mollisonin esittämässä permakulttuuriakatemiamallissa diplomi suoritettiin toimimalla aktiivisesti permakulttuurin piirissä vähintään kaksi vuotta. Toiminnan piti olla dokumentoitua ja todistettua ja diplomia anottiin tehdyn työn perusteella. Tätä mallia kutsutaan meriittipohjaiseksi diplomiksi ja monet vanhemman polven permakulttuuridiplomin haltijat ovat saaneet diplominsa tämän kaltaisessa järjestelmässä. Meriittipohjaisesta diplomista keskusteltiin myös tapaamisessa ja sillä oli kannattajansa, mutta missään nykyisessä eurooppalaisessa permakulttuuriakatemiassa se ei tiettävästi ole käytössä. Meriittipohjaisen diplomityön tasapuolista arviointia pidetään vaikeana ja järjestelmä voisi johtaa hyvin eritasoisten diplomitöiden hyväksymiseen tai oikoteihin ja omien suosikkien suosimiseen. Toisaalta permakulttuurin katsotaan olevan nimenomaan suunnittelumenetelmä, ja siksi diplomin suorittaminen edellyttää nimenomaan permakulttuurisuunnitelmien tekemistä ja toteuttamista.
SWOC
Olemassaolevien diplomisysteemien vahvuuksina pidettiin
- useita kieliä, jolla diplomin voi suorittaa
- rakenteet
- suhteellisen alhaiset kustannukset
- tapahtumat
- sosiokratian käyttö
- joillakin on vuosikymmenten kokemus
- mentoreilla on erilaisia vahvuusalueita
Heikkouksina lueteltiin
- rakenteen puute
- näkyvyyden puute
- motivaation puute
- kaikilla kielillä ei voi suorittaa diplomia
- alueellinen keskittyneisyys
- talous
- ”akatemisuus” ei kutsu kaikkia
Mahdollisuuksia
- kansainvälinen verkottuminen
- rahoitusta saatavilla
- alueellisesti sopeutuneetsolmukohdat
- oppimispolkujen uudelleensuunnittelu
- myös PAB voi ottaa vastaan palautetta muista järjestelmistä
Haasteita
- diplomin ammatillinen tunnustus
- hengissä säilyminen
- vanhempien mentoreiden eliittiluokan syntyminen
- huonot esimerkit pilaavat permakulttuurin mainetta
- eri kielet ja etäisyydet
- jotkut haluavat vain yhteisöllisyyttä
Kielet esiintyvät SWOCissa useammassa kohtaa sekä vahvuutena, heikkoutena että haasteena. DIplomin voi jo suorittaa kaikilla Euroopan suurilla kielellä, mutta tapaamisessa oli paikalla useita pieniä maita, joiden kielillä diplomia ei voi tällä hetkellä suorittaa. Tilanne näyttää näiden kielien kannalta turhauttavalta. Vallitsevaa PAB:n kaltaista systeemiä noudattamalla tarvitaan vanhempi mentori arvioimaan diplomi-portfolio ja vasta diplominsa saaneella uudella mentorilla menee yleensä useita vuosia vanhemman mentorin aseman saavuttamiseen. Tähän kaivattiin tapaamisessa joustavia ratkaisuja, koska ei voida olettaa, että kaikki pystyisivät tekemään diplomia englanniksi. Kieli ei saisi muodostua esteeksi permakulttuurin leviämiselle.
Permakulttuuria ei ole kukaan rekisteröinyt tuotemerkkinä tai muutenkaan, joten vaikka liikkeessä sovelletaan tiettyjä kansainvälisesti tunnustettuja ajatuksia, ei ole mitään kansainvälistä tahoa, joka pystyisi määrittelemään, miten asiat täsmälleen pitäisi tehdä. Ei ole olemassa sen enempää eurooppalaista kuin kansainvälistäkään permakulttuuria edustavaa organisaatiota, jossa tällaisia päätöksiä tehtäisiin. Siinä mielessä permakulttuuri on avoimen lähdekoodin systeemi: permakulttuurin merkitys kehittyy ajan myötä samoin kuin siihen liittyvät järjestelmät. Kunhan ne pysyvät joidenkin toleranssirajojen sisällä, erilaisetkin käsitykset ja järjestelmät hyväksytään permakulttuuriksi. Siksi tämänkin Torrin tapaamisen tarkoitus oli vaihtaa kokemuksia ja oppia toisiltamme, ei päättää mistään. Mandaattia päättämiseen ei olisi ollutkaan.
Tapaaminen oli hedelmällinen ja ajatuksia herättävä, mutta selkeitä seuraavia askeleita ei sovittu, paitsi että prosessia haluttiin jatkaa ja tavata uudestaan. Ensimmäinen verkkotapaaminen toteutuu lokakuussa. Yhteinen julkilausuma saatiin kuitenkin aikaan.
