Mitä Permakulttuuri|permakulttuuri on? Yksi varsin tiivistetty kuvaus löytyy Britannian permakulttuuriyhdistyksen, Permaculture Association Britain|PAB:n sivuilta: ”Permakulttuuri tarjoaa keinoja suunnitella ihmisen elinympäristöä tavalla joka on sopusoinnussa luonnon kanssa.” Mutta miten se tarjoaa näitä keinoja?
Permakulttuuri on ekologiaan perustuva suunnittelumenetelmä, jonka avulla pyritään luonnon prosesseja jäljittelemällä ja niitä hyödyntämällä kehittämään kestäviä järjestelmiä, jotka täyttävät yhtä lailla yksittäisen ihmisen, ihmisyhteisöjen kuin maapallonkin tarpeita lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Nämä voivat olla esimerkiksi ruoan ja energian tuotantoon, asumiseen tai taloudellisen toiminnan organisointiin liittyviä järjestelmiä. Keskeinen tavoite permakulttuurissa on kestävä siirtymä uudistavaan matalan energian maailmaan, maailman kantokyvyn puitteissa.
Kapeasti määriteltynä permakulttuuri on suunnittelumenetelmä tai suunnittelujärjestelmä, jolla näihin tavoitteisiin päästään. Suunnittelua ohjaa keskeisesti permakulttuurietiikka – huolenpito maasta, huolenpito ihmisistä ja reilu jako – ja permakulttuurin suunnitteluperiaatteet. Käytössä on suunnittelutyökaluja ja -strategioita, joita on toki lainattu ja sovellettu käyttöön myös muilta aloilta.
Permakulttuuri on kokonaisvaltaista sekä moni- ja poikkitieteistä. Se perustuu vahvasti systeemiajatteluun. David Holmgrenin permakulttuurin suunnitteluperiaatteet on mainittu jopa systeemiajattelun primäärilähteenä (Barbrook-Johnson & Penn (1) p14). Krebs ja Back (12) osoittivat, että Holmgrenin permakulttuurin suunnitteluperiaatteet myös ovat tehokkaita agroekologisten viljelysysteemien suunnittelussa.
Laajemmin ajatellen permakulttuuri on suunnittelujärjestelmän lisäksi myös
- kansainvälinen liike
- käsitys ja teoria ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksesta
- kokoelma käytänteitä
- oppimispolku
- elämäntapa.
(Sovellettu Ferguson, R.S., Lovell, S.T. (2)
Permakulttuurin kehityksen sysäsivät alkuun australialaiset Bill Mollison ja David Holmgren 1970-luvulta lähtien (3), (4). Heidän ajattelunsa keskiössä oli ruoantuotanto ja energia ja näkemys siitä, että yhteiskunta ei voi kestävästi perustua halpaan fossiilienergiaan, kuten on sittemmin laajemminkin ymmärretty (mm The Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC) raportit(5)). David Holmgren esittää kirjassaan (4), että halpa energia jossakin vaiheessa väistämättä loppuu ja siitä seuraavan romahduksen vaihtoehdoksi hän esitti hallittua laskeutumista matalan energian maailmaan (energy descent) ja permakulttuuria malliksi, miten se voidaan tehdä. Sittemmin permakultuuriajattelua on laajennettu myös muille elämänalueille mukaanlukien sosiaalinen permakulttuuri, monien muiden permakulttuurin pioneerien ja toimijoiden toimesta (19).
Suomessa fossiilienergian problematiikkaa ovat laajasti käsitelleet mm Salminen, Vadén, energiatrilogiassaan (5), (6), (7) ja myös kollapsologia on nostanut esiin samat kysymykset (8). Tietenkin kysymys kestävästä kehityksestä on valtavan laaja ja siksi tarvitaan laajoja viitekehyksiä, joiden avulla kokonaisuutta voi ymmärtää. Permakulttuurin piirissä käytetään paljon Kate Raworthin donitsimallia (10), jotta emme keskustelisi vain planetaarisista rajoista (11) vaan myös sosiaalisen kestävyyden rajoista. Myös donitsimalli samoin kuin YK:n kestävän kehityksen tavoitteet SDG Sustainable Development Goals (21) perustuvat systeemiajatteluun.
Permakulttuuriliikkeen piirissä ei kuitenkaan ensisijaisesti keskustella romahduksesta vaan kestävästä ja uudistavasta elämäntavasta, joka permakulttuurisen suunnittelujärjestelmän avulla tarjoaa ennenkaikkea ratkaisuja romahduksen välttämiseksi ja siirtymiseksi matalan energian maailmaan sekä yksilön että yhteisön tasolla. Siten permakulttuurin avulla rakennamme sitä kestävää maailmaa, jonka tulisi olla olemassa – siis myös toivoa ja syytä toimia.
Permakulttuurisuunnittelu perustuu joukkoon yleisiä suunnitteluperiaatteita, jotka on muodostettu havainnoimalla luonnollisten ekosysteemien toimintaa ja tunnistamalla niissä ilmeneviä säännönmukaisuuksia. Näitä periaatteita noudattamalla kyetään luomaan järjestelmiä, jotka ovat tuottoisia ja itse itsensä uusintavia, ja jotka kykenevät paremmin sopeutumaan ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Samoja periaatteita voidaan soveltaa kaikissa ilmastoissa ja erilaisissa maantieteellisissä, kulttuurisissa ja sosiaalisissa konteksteissa. (3), (4)
Näistä lähtökohdista on selvää, että permakulttuuria sovelletaan laajasti eri elämänalueilla ihmisten tarpeiden tyydyttämiseen (ruoka/viljely, asuminen, rakentaminen, energia, vesi, yhteisöllisyys jne), mukaan lukien sosiaalisten järjestelmien suunnittelu. Erityisesti uusien agroekologisten viljelyjärjestelmien käyttöönotossa on vasta aivan viimeaikoina pohdittu suunnittelujärjestelmiä, kun sen sijaan permakulttuurissa ne ovat olleet käytössä jo vuosikymmeniä (12).
Permakulttuurista viljelyä ohjaavat permakulttuurin etiikka ja suunnitteluperiaatteet. Tyypillisesti käytettyjen menetelmien, kuten maan muokkaamattomuuden (no-dig), kompostoinnin ja katteiden käytön (kateviljely), hyödyistä löytyy runsaasti tieteellistä tutkimusta. Esimerkiksi biologinen maaperätutkimus osoittaa kuinka sienijuuririhmastot, maan mikrobisto ja maan rakenne häiriintyvät maan muokkauksen ja maatalouskemikaalien käytön seuraksena (13), (14), (15), (17). Näissä tutkimuksissa ei välttämättä sinänsä viitata permakulttuuriin. Pienimuotoisen käsityökaluilla tapahtuvan koneettoman permakulttuurisen viljelyn kannattavuutta on tutkittu Ranskassa (16).
Sama logiikka pätee asumiseen, rakentamiseen, energiaan, veteen, yhteisöihin jne. Permakulttuurisuunnittelu johtaa kokonaisvaltaisten systeemien suunnitteluun, jossa samat periaatteet ohjaavat kaikkien osa-alueiden ja niiden integroinnnin suunnittelua. Käyttöön otetaan strategioita ja menetelmiä, joiden yhteydessä ei välttämättä puhuta permakulttuurista, mutta jotka liittyvät permakulttuurisiin kokonaisvaltaisiin järjestelmiin ja niiden suunnitteluun.
Permakulttuurisuunnittelun ja -liikkeen piirissä on todettu, että muutosta ihmisten toimintatavoissa ei saada aikaan ilman laajempaa muutosta elintavoissamme myös urbaaneissa ympäristöissä, sosiaalista muutosta ja muutoksia päätöksentekotavoissamme.
Näistä lähtökodista permakulttuuriliikkeen piirissä on syntynyt siirtymäliike (18), jossa tavoite on lopettaa riippuvuutemme fossiilienergiasta myös kaupunkiympäristössä ja lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Myöhemmin siirtymäliikkeen piirissä kehitettiin paikallisia ”Matalan energian siirtymisen toimintaohjelmia” (EDAP), joista ensimmäinen oli Totnes Energy Descent Action Plan Englannissa 2010.
Viime kädessä, jotta muutosta voisi tapahtua, meidän itsemme on muututtava. Looby Macnamaran ja Jon Youngin yhteistyöstä syntynyt Kulttuurinen emergenssi pyrkii aikaansaamaan kulttuurisia läpimurtoja, jotka laajentavat ajatteluamme niin, että pystymme luomaan henkilökohtaista ja yhteisöllistä kestävyyttä (19).
Sosiokratiaa ei ole kehitetty permakulttuurin piirissä, mutta tasavertaisuuteen perustuvana hallintomuotona se on laajasti käytössä permakulttuuriliikkeessä (20).
Suomessa permakulttuuria on tutkittu vähän. Hieno poikkeus tähän on tänä vuonna valmistunut Minna Rauhaniemen yhteisölliseen viljelyyn keskittyvä Ylempi AMK lopputyö ”Yhteisöllinen resurssiviisas permakulttuurinen viljely osana varautumista” (21).
Kaikenkaikkiaan permakulttuuri on niin laaja-alainen, että se haastaa akateemista tutkimusta, jolla on taipumusta siiloutumiseen. Joka tapauksessa permakulttuurin piiristä löytyy valtavasti tutkimusaiheita ja -näkökulmia. Akateemista permakulttuuritutkimusta on aivan liian vähän. Mutta jotta laadukasta tutkimusta voisi syntyä, tutkijan pitäisi olla jo melko syvällisesti perehtynyt permakulttuuriin jo tutkimushanketta suunnitellessaan. Tähän PDC-kurssin (permakulttuurisuunnittelukurssi) käyminen antaa hyvän lähtökohdan. Myös permakulttuuridiplomin tekeminen akateemisen tutkimuksen rinnalla voisi olla mielenkiintoinen vaihtoehto, joskin varmasti haastava.
Viittaukset:
1. Barbrook-Johnson & Penn – Systems Mapping – How to Build and Use Causal Models of Systems. 2022.
2. Ferguson, R.S., Lovell, S.T. Permaculture for agroecology. design, movement, practice, and worldview. A review. 2013
3. Permaculture – A Designers’ Manual. 1988.
4. Holmgren – Permaculture – Principles and Pathways Beyond Sustainability. 2002.
5. IPCC [Synthesis Report — IPCC](https://www.ipcc.ch/synthesis-report/)
6. Antti Salminen, Tere Vaden – Energia ja kokemus. 2013
7. Antti Salminen, Tere Vaden – Elo ja anergia. 2018
8. Antti Salminen, Tere Vaden – Merkitys ja ala-aine. 2024
9. Mikä on tärkeää? Kollapsologiawebinaari 21.11. klo 8.30–10 – Biodiful (https://biodiful.fi/tapahtumat/mika-on-tarkeaa-kollapsologiawebinaari/)
10. Kate Raworth – Doughnut Economics 2018
11. Planetary Boundaries Science (PBScience). 2025. Planetary Health Check 2025. Potsdam Institute for Climate Impact Research (PIK), Potsdam, Germany.
12. Krebs & Bach – ”Permaculture, Scientific Evidence of Principles for the Agroecological Design of Farming Systems.” 2018.
13. Rillig, M.C. — ”Arbuscular Mycorrhizae, Glomalin, and Soil Aggregation.” _Canadian Journal of Soil Science_, Vol. 84, No. 4, pp. 355–363.
14. Helgason, B.L., Walley, F.L. and Germida, J.J. — ”No-till soil management increases microbial biomass and alters community profiles in soil aggregates.” _Soil Biology and Biochemistry_, Vol. 42, No. 10, pp. 2257–2264 (2010).
15. Ullah, S. et al. — ”Fertilizer level has a stronger effect than tillage intensity on crop microbiome recruitment.” _Soil & Tillage Research_, Vol. 248, 2025. Elsevier.
16. Morel K, Guégan C, Léger F (2015) Can an organic market garden without motorization be viable through holistic thinking? The case of a permaculture farm. In: International Symposium on Innovation in Integrated and Organic Horticulture (INNOHORT). Avignon, France, pp 343–346
17. Reiff J, Jungkunst HF, Mauser KM, et al. (2024) Permaculture enhances carbon storage, soil quality and biodiversity in Central Europe (https://www.nature.com/articles/s43247-024-01405-8)
18. Rob Hopkins – The Transition Handbook. 2008.
19. Looby Macnamara – Cultural Emergence, A Toolkit for transforming Ourselves & The World. 2021.
20. Koch-Gonzales, J & Rau, T – Many Voices One Song – Shared Power with Sociocracy
21. Minna Rauhaniemi 2026. Yhteisöllinen resurssiviisas permakulttuurinen viljely osana varautumista (https://www.theseus.fi/items/2d9190fa-3f60-4b18-b97b-3a8f703b83c3). HAMK.