Permakulttuurin hienoja piirteitä on yhteisöllisyys. Me Suomen permakulttuuriyhdistyksen jäsenet sijaitsemme ympäri Suomea ja PermaPiireissä pääsemme onneksi tapaamaan toisiamme paikkakuntaan katsomatta. Halusimme lisäksi aloittaa jäsenten esittelyt nettisivuillamme. Jäsenesittelyiden myötä tulemme tutuiksi ja on mahdollisesti helpompi nykäistä hihaista, jos sattumalta törmää. Ja aina on mukava lukea muista permakulttuurin harrastajista ja heidän yhteydestään permakulttuuriin.
Toivomme kovasti lisää esittelyitä, joten jos kiinnostuit, otathan yhteyttä info@permakulttuuri.fi. Haastattelemme sinua puhelimitse, Zoomilla tai sähköpostilla, eli sinun ei tarvitse kirjoittaa esittelyä itse. Toki sekin on mahdollista niin halutessasi.
Ja sitten ensimmäiseen esittelyyn:
Kaikki vain loksahti paikoilleen ja siitä se alkoi
Juha löysi permakulttuurin 2000-luvun alussa. Hänen Lontoossa asuva ystävänsä toimi permakulttuurin parissa ja hänen kauttaan Juha tutustui aiheeseen. Jokin permakulttuurissa kiehtoi kovasti. Jokin, joka täydensi kokonaisvaltaisesti sitä, mitä hän teki silloin työssään taimistoilla ja arboretumissa. Kaikki ikään kuin loksahti paikoilleen.
Turussa perustettiin Suomen ensimmäinen permakulttuuriopintopiiri vuoden 2008 tienoilla ja Juha oli siinä mukana alusta alkaen. Siellä hän tapasi samanhenkisiä ihmisiä ja oppi lisää permakulttuurista. Opintopiiri toimi tuolloin (kuten yhä nykyäänkin) Koroisten tilalla, jossa järjestettiin jo silloin monia permakulttuuritapahtumia. Tästä kaikesta Juhalle on jäänyt hyvin lämpimät muistot. PDC-kurssi oli kiinnostanut Juhaa jo jonkin aikaa, mutta Suomessa tarjontaa saatikka kurssin käyneitä ei silloin juurikaan ollut. Pitkällisen harkinnan jälkeen Juha päätti lähteä Englantiin Aranyan oppiin.
PDC-kurssi oli yksi Juhan elämän parhaista kokemuksista. Voit lukea lisää tuosta kurssista Mari Korhosen Pohjoinen Permakulttuuri blogista.
Kurssin sisältö oli todella innostava ja oppimisympäristö Dartmooren nummialueella Devonissa, oli ainutlaatuinen. Opettajat olivat erittäin hyviä ja kurssilaisia tuli monista eri maista. Kahden viikon aikana opiskelijat hitsautuivat hyvin yhteen ja Juha pitää edelleen yhteyttä mm. opettajansa Aranyan kanssa, jonka luona hän juuri tänä vuonna vieraili. PDC oli niin voimakas kokemus, että permakulttuuripurema kesti useita vuosia.
PDC-kurssilla Juha pyysi Aranyaa opettamaan Turun ensimmäisellä PDC-kurssilla 2011. Sen järjestämisessä oli tärkeää, että kurssi pystyttäisiin tarjoamaan maksutta opiskelijoille. Kurssin järjesti Turun AMK:n kestävän kehityksen ohjelma ja sille saatiin rahoitus Grundtvig-ohjelman kautta. Kurssi järjestettiin elokuussa 2011 ja siihen osallistui opiskelijoita Suomen lisäksi mm. Unkarista, Hollannista, Virosta, Puolasta, Ruotsista, Tanskasta ja Islannista. Opettajana toimia Aranya ja apuopettajana Mari Korhonen.
Me voimme muuttaa maailmaa
Juha on intohimoinen kasviharrastaja. Kasvituntemuksesta ja kokemuksesta kasvien parissa on hyötyä permakulttuurin parissa. Hän näkee isoja kokonaisuuksia ja hänellä on kova usko, että tulevaisuus on valoisa. Me voimme muuttaa asioita. Permakulttuuri on käytännön läheistä. On tärkeää keskittyä positiivisiin asioihin ja niihin, joihin voimme vaikuttaa ja mitä me voimme tehdä. Ei tarvitse vastustaa valtarakenteita vaan omalla panoksellamme voimme näyttää esimerkkiä.
Jatkossa Juha haluaisi keskittyä Puustoisen maatalouden (Agroforestry), lisäämiseen Suomessa. Hän haluaa toimia sen eteen, miten maataloutta ja ruoantuotantoa saadaan muutettua uudistavaksi ja kestäväksi. Erityisesti maaperän hyvinvointi kiinnostaa.
Mitä permakulttuurin edistämiseksi voisi tehdä?
Juhan mielestä on tärkeää, että yhdistys verkostoituu kansainvälisesti. Permakulttuuriopetusta tulisi kehittää niin, että se olisi kaikkien saatavilla. Opetuksen olisi hyvä olla joko ilmaista tai ainakin niin edullista, että kuka tahansa voi osallistua opetukseen. Juha ihailee Rosemary Morrowia, joka on pitkän linjan permakulttuuriopettaja. Yli 40 vuoden ajan hän on vienyt opetusta kehittyviin maihin, opettaen ihmisiä paikoissa, kuten pakolaisleireillä, jossa permakulttuuria tarvitaan mitä kipeimmin.
Morrowin työ on erittäin tärkeää ja toimii inspiraationa meille kaikille.
Juhan mielestä on tärkeää, että permakulttuuri saadaan osaksi opetussuunnitelmaa myös Suomessa. Kouluihin voisi tehdä esittelykäyntejä, jotta tieto permakulttuurista tavoittaa useampia. Maailma tulee koko ajan lähemmäs permakulttuurin periaatteita. Siksi on tärkeää, että tietoa jaetaan vapaasti ja se on kaikkien, erityisesti nuorten saavutettavissa.
Yhdistys on auttanut Juhaa mm. permakulttuuriopettajakoulutukseen hakeutumisessa ja ollut apuna Juhan järjestämien kurssien markkinoinnissa. Juha toivoisi Suomeen enemmän permakulttuurin mallitiloja ja karttaa, johon permakulttuuria soveltavat tilat on merkitty ja halukkaat voisivat kiertää tutustumassa erilaisiin paikkoihin Suomessa ja muualla Euroopassa.
Mitä haluaisit sanoa muille permakulttuuriharrastajille?
Permakulttuuri on ruohonjuuritason liike, joka on levinnyt yli 140 maahan ympäri maailmaa. Sen pariin on muodostunut eri koulukuntia, mutta kaikki kuitenkin ovat sulassa sovussa. On tärkeää muistaa, että olemme kaikki yhtä ja samassa veneessä. Me kaikki haluamme edistää permakulttuuria. Permakulttuurin suuri anti on juuri se suuri monimuotoisuus, mitä se voi olla.
Muistakaamme, että me kaikki olemme sekä opettajia että oppilaita. Permakulttuurissa ei ole guruja ja hierarkiaa. Ei permakulttuurin opettamiseen muille tarvita välttämättä diplomia. Tärkeintä on seurata omaa sydäntä. Kiertäkää maailmaa ja etsikää inspiroivia paikkoja niin Suomesta kuin ulkomailta. Ja on oleellista muistaa, että permakulttuuria voi harjoittaa missä vain. Se on aivan yhtä tärkeää niin parvekkeella kuin isommallakin pihalla, eikä sen tarvitse rajoittua vain puutarhaan.
