Permablitz suunnittelutalkoot

Permablitz suunnittelutalkoot at Beyond Buckthorns

Perjantai-iltapäivänä reppu selässä ja makuupussi kainalon alla, suuntasin metrolla Herttoniemeen jossa minua odottivat Permakulttuuriyhdistyksen kesätapaamisessa saamani uudet ystävät Maria ja Alexis. Yhdessä odotimme innolla alkavaa viikonloppua, luvassa oli roadtrip Pälkäneen kunnassa sijaitsevaan Laitikkalaan, jossa Nickin ja Lumian kotona järjestettäisiin Permablitz eli talkoot. Talkoiden tavoitteena oli toteuttaa päivän pituinen ‘design camp’ eli osallistujat saisivat permakulttuurin etiikan ja suunnittelumetodeja seuraten tehdä uudelle tontille suunnitelman.

Kuva
Driving

Saavuimme myöhään illalla Beyond Buckthornsiin eli Lumian ja Nickin kotiin ja permakulttuuriprojektiin. Laitikkalassa kasvanut Lumia ja saksalainen Nick ovat tavanneet vaihto-oppilasvuoden aikana Saksassa ja elämän seikkailujen myötä tutustuneet permakulttuuriin, joka on vuosi vuodelta saanut heidät kiinnostumaan enemmän ja enemmän, sekä pikkuhiljaa muuttamaan elämäntyyliään permakulttuurin etiikan mukaiseksi. Lämmin kesäyö ja tähtitaivas loivat meille maagisen tervetuliaisyön, ja nukahdimme heinäsirkkojen soittoon.

Kuva
Beyond Buckthorns koti

Seuraavana aamuna heräsimme luonnon keskeltä ja Lumian kutsuun ‘Syömäään’... Aamupuuroa omasta sadosta tehdyllä hillolla ja omenamehua naapurin omenoista ei voita mikään. Ihanan hidas aamu lähti käyntiin tutustuen tilaan, joka alunperin on ollut vanha rintamamiestalo ja Lumian lapsuudenkoti, jossa on vietetty vuosia nikkaroiden ja istutellen, ja jossa huokuu lämmin ja kodikas jotenkin aidon suomalainen tunne.

Kuva
Impressions from Beyond Buckthorns

Yhdentoista aikaan oli suunniteltu työpajan alkavan, ja hetki ennen sitä saapuivatkin ihanalla minitaloksi laitetulla pakettiautollaan paikalle oululainen Iina ja saksalainen Maxi. Hymy huulilla ja innoissaan tekemään, oppimaan, luomaan ja tutustumaan!  

Mustikkapiirakan, kahvin ja yrttiteen äärellä Nick esitteli meille päivän käyntiä ja eri permakulttuurin suunnittelumetodeja, joita käytettäisiin päivän mittaan suunnittelutöissä.

Lumia ja Nick ovat siis hiljattain ostaneet naapureille kuuluneen viereisen tontin, johon heidän suunnitelmanaan on luoda alue sekä kasvillisuudelle että ihmisille. He visioivat alueen tomivan sosiaalisena ympäristönä; vapaaehtoisten ja työpajoihin osallistujien oleskelu-, nautiskelu-, työskentely-, opiskelu-, yöpymis- ja peseytymispaikkana, joka voisi tilanteen ja tarpeen mukaan muokkautua moneen eri käyttöön. Toisena visiona alueelle luotaisiin ‘food forest’ eli syötävä metsäpuutarha, ja tietenkin viimeisenä ja tärkeänä asiana paikallista luontoa ja sielä asustelevia olentoja kunnioitettaisiin ja otettaisiin huomioon.

Kaikki me työpajaan osallistujat siis suunnittelisimme yhdessä, tavoitteena että päivän lopulla olisi suunnitelma jota Lumia ja Nick pystyisi pikkuhiljaa lähteä toteuttamaan! 

Suunnitteluprosessissa käyttäisimme OBREDIM metodia, joka on yksi monesta permakulttuurin suunnittelumetodeista. Metodin nimen muodostavat kirjaimet tulevat prosessin vaiheista;

  • Observation
  • Boundaries
  • Resources
  • Evaluation
  • Design
  • Implementation
  • Maintenance

Ensimmäiseksi kuuntelimme ‘asiakkaamme’ eli Lumian ja Nickin toiveita ja visiota. Haastattelimme heitä saadaksemme selkeäksi MITÄ he haluavat ja toivovat suunnitelmalta.

Sosiaalisen tilan luomisen lisäksi toiveena oli että rakennustyöt ja -kustannukset pystyttäisiin järjestämään kollektiivisesti esimerkiksi työpajan muodossa, työvoimaa ja auttajia kokemusta ja oppimista vastaan. Taikka permakulttuuriin liittyvä kurssi pientä kurssimaksua vastaan, jolla saataisiin rahoitettua osa hankkeesta.

Toiveet ja päivän aikataulu selvänä lähdimme tutustumaan alueeseen. Alue on siis parin sadan metrin päässä Lumian ja Nickin talolta, ja sinne johtaa ihana marjapensaiden ympäröimä polku, vähän kun karkkimaassa masut täynnä marjoja saapuu perille.. nam. Aloitimme observaation..: Metsän keskellä seisoo pienen pieni saunamökki, ulkohuussi/varastointitila, sekä vähän vinossa oleva kontti joka nykytilassa on täynnä puulankkuja ja muita rakennusmateriaaleja. Myös rakennuksien vieressä on erilaisia rakennusmateriaaleja. Muuten ympärillä metsää ja luonnon rauhaa..

Alkuvaikutelmien jälkeen siirryimme hetkeksi tilalle takaisin talkoisiin. Osa haki kottikärryllä isoja kiviä biokaasutyöpajaa varten ja toinen ryhmä lähti sipuleiden sadonkorjuuhommiin. Talkoiden jälkeen söimme Lumian loitsimaa sadonkorjuukeittoa lounaaksi.

Kuva
Talkoot at Beyond Buckthorns

Oli aika aloittaa suunnitteluprosessi. Askel yksi: Observointi. Siis suuntasimme taas alueelle, jokainen meistä aistit avoimina, havainnoiden ja tunnustellen. Mitä alueella on? Minkälaiselta alueen eri alueet tuntuvat? Mille alueille osuu aurinko? Entä tuuli? Minkälainen on kasvillisuus? Entä eläinkunta? Löytyykö alueelta kohtia jotka tuntuvat erityisen mukavilta tai kutsuvilta? Entä alueita joissa on viileämpi? Lämpimämpi..? Kokoonnuimme koolle jakamaan havaintojamme.

Alueella havaittiin keskeisellä sijainnilla erittäin miellyttävältä ja kutsuvalta tuntuva aukeama. Eteläisellä puolella havaittiin aurinkoinen metsänreunusta, josta aukeaa pelto. Pohjoisella puolella taas pimeämpää, kosteampaa ja tiheämpää metsää. Ympäri aluetta paljon isoja kiviä. Puita eri lajikkeita. Marjoja. Kantarelleja (jotka kerättiin illallista varten mmmm). Villiyrttejä. Lintuja. Oravia. Supikoiran jäännökset. Pohjoispuolelta autotien suhinaa. Voimakas tuuli pohjoisen suunnasta jota puut blokkaavat. Aikaisemmin mainitsemamme rakennukset… Vanhan kärryn pyöristä tehty taideteos.

Seuraavana evaluation eli arvosteluvaihe.. Käytettiin Plus-Minus-Interesting metodia eli jokaisesta havainnosta käytiin läpi mikä voisi olla plussaa, miinusta, taikka kiinnostavaa. Yhteiskeskustelussa syntyi paljon eri oivalluksia. Evaluaatiovaiheessa tärkeää oli myös katsoa asioita eri näkökulmista, mutta kuitenkin olla vielä miettimättä suunnittelua ja olemassa olevan muokkaamista.

PMI- arvioinnin jälkeen siis viimein ideoimaan! Design eli suunnitteluvaihe. Ideoita alkoi sataa. Keskellä oleva kutsuvalta ja kotoisalta tuntuva alue voisi olla sosiaalinen kokoontumispiste ja oleskelualue. Keskellähän voisi olla nuotio! Joooo! Sen ympärille voisi kokoontua syömään, jakamaan, musisoimaan… Saunamökin katolle voisi rakentaa sadevedenkeräys kuilun, jos katto, joka muutenkin kaipaa korjausta laitettaisiinkin vähän vinoon. Ulkohuussia voisi sellaisenaan käyttää, jottei turhaa energiaa kuluisi vanhan purkamiseen ja uuden rakentamiseen; ‘use small, slow solutions.’ ‘Produce no waste’.’Integrate rather than segregate’. Myös kontille mietittiin käyttöä yöpymistilana,jonka voisi esim. lattian alle asennettavien putkien avulla lämmittää.

Rakennukset ja yhteisolon alue olisi uusioprojektin ‘Zone 1’ eli keskeinen ja eniten käytetty alue. Zone kahteen kuuluisi lähiympäristö, kolmoseen syötävä metsäpuutarha joka muodostettaisiin jatkeeksi jo olemassa olevalle marjaparatiisi polulle.. Näin luoden käytännölliset olosuhteet myös sadonkorjuulle ja kasvien huolenpidolle. Zone neljässä saatettaisiin kaataa puita valon lisäämiseksi, ja puuainesta tietenkin hyödynnettäisiin rakentamisessa, kompostoinnissa ja lämmityksessä ym. Zone viisi jäisi koskemattomaksi alueeksi.

Illemmalla sauna ja grilli lämpiminä taiottiin metsän, pellon ja lähikaupan antimista juhlaillallinen, ja Nickin rakentamaan saunaan todettiin mahtuvan jopa viisikin pientä permakulttuurilaista.. Suunnittelu kohdillaan. Maxi oli tuonut mukanaan soittimia ja taas ilta loitsi meille maagisen kesäyön ja tähdenlentoja.. Tällä kertaa laulun ja soiton ääneen nukahdin telttaani pitkän, tekemistä, pohdintaa, luomista, oppimista ja nautintoa täyden päivän jälkeen.

Kuva
Brunch & Beyond Buckthorns & Flowers

Sunnuntai aamuna kokoonnuimme taas myöhäisen brunssi-aamupalan äärelle ja tiivistelimme esittelyssä edellisen päivän aikaansaannokset ja ideat. Inspiroituineina ja uusia kokemuksia täynnä suuntasimme kotiinpäin pellot ja metsät ohi kiitäen, auton ikkunasta ulos katsoen ja mietiskellen.. Metrossa tuliaisiksi saadut kehäkukat ja zucchini pilkistivät repusta.. Kotona pääsivät terälehdet öljyyn, jossa ne vielä hautoutuu ja pian muuttuu parantavaksi voiteeksi. Suuri kaunis kesäkurpitsa maistui raakana, päätyi smootheihin ja riitti kesävihanneswokiinkin..

Rikkauksia täysi kokemus josta tulen olemaan ikuisesti kiitollinen.

Kiitos Beyond Buckthornsin Lumia ja Nick työpajan ja koko kokemuksen järjestämisestä. Kiitos Maria, Alexis, Iina ja Maxi että jaoitte tämän kokemuksen kanssani!! Kiitos luonto kaikesta mitä opetat meille.. Ilman kaikkia osallistujia ja pienen pieniä yksityiskohtia kokemus ei olisi ollut juuri niin epätäydellisen täydellinen kuin se tällä kertaa oli. Odotellen seuraavaa tapahtumaa ja prosessoiden kaikkea elettyä ja opittua.. :)

<3 , Anna

instagram: anna miettinen | facebook: Anna Miettinen

Kuva
Anna