Metsäpuutarhaesittelyt, osa 2: AhlmanEdun metsäpuutarha

AhlmanEdun ammattiopiston alueella Tampereella sijaitsee muutaman sadan neliömetrin kokoinen syötävä metsäpuutarha. Metsäpuutarha perustettiin alun perin Joel Rosenbergin aloitteesta. Haastattelin Joelin paikan päällä 14.4. 2025. Ajatus metsäpuutarhasta Ahlmanilla oli kehittynyt jo jonkin aikaa, mutta vasta vuonna 2022 opistolta saatiin vihreää valoa ja projekti saatiin käyntiin saman vuoden toukokuussa. Eräs tärkeä syy perustaa Ahlmanin metsäpuutarha oli lisätä ihmisten tietoisuutta metsäpuutarhoista ja parantaa metsäpuutarhoihin liittyvää osaamista. Oleellinen motiivi oli myös tarve saada ympäristö kursseja varten. Joel kertoo olevansa luonteeltaan enemmän tekijä kuin haaveilija tai suunnittelija, ja Ahlmaninkin metsäpuutarhan hän mieltää ennen kaikkea paikkana tekemiselle.

Sittemmin Ahlmanin metsäpuutarha on toiminut opetusympäristönä Joelin vetämien metsäpuutarhakurssien osallistujille ja tulevaisuudessa toivon mukaan yhä enemmän myös AhlmanEdun opiskelijoille. Metsäpuutarha rakentuu pala palalta kurssien myötä. Joka kurssilla tehdään uusia istutuksia. Tavoitteena on ennen pitkää vähentää nurmikon määrää. Kokonaan sitä ei voi kuitenkaan alueelta poistaa. Viheralan oppilaitos ympäristönä asettaa puutarhasuunnitelmille omat vaatimuksensa ja erityispiirteensä – viheralan opiskelijoiden tulee oppia myös leikkaamaan nurmikkoja. Joel muistuttaa, että metsäpuutarhat eivät muutenkaan ole olemassa täysin irrallisena saarekkeina joita voi suunnitella omassa kuplassaan. Jokainen puutarha on myös osa sosiaalista ja taloudellisesta ympäristöä. Niin opiston taloustilanne, rahoituspäätökset kuin vaikkapa aikuiskoulutustuen lakkautus ovat kaikki asioita, jotka voivat heijastua oppimisympäristönä toimivaan metsäpuutarhaan. Tätä kaikkea on ollut Joelin mukaan mielenkiintoista havainnoida ja oppia siitä.

Minua kiinnostaa tietää, millainen ympäristö puutarhaoppilaitos ylipäätään on metsäpuutarhalle. Onko Ahlman ainoa, ja pitäisikö näitä olla enemmänkin? Toinen puutarhaoppilaitoksen syötävä metsäpuutarha löytyy Tuorlasta, ammattiopisto Livialta, muita ei Joelin tietojen mukaan ole. Hänen mielestään vastaavia opetusmetsäpuutarhoja voisi olla enemmänkin, mutta vielä tärkeämpää olisi, jos metsäpuutarhoja perustettaisiin julkisiin puistoihin, kouluihin, päiväkoteihin ja vastaaviin paikkoihin. Siten ne olisivat mahdollisimman monen ulottuvilla. Myös omakotitalojen pihoilla olisi mahdollista lisätä kasvillisuuden kerroksellisuutta ja monilajisuutta. Loppujen lopuksi puutarhaoppilaitosten metsäpuutarhat eivät voi olla kuin hyvin pieni osa kokonaisuudesta.

Puutarhaoppilaitoksella metsäpuutarhan sijaintina on toki puolensa. Ahlmanilla on Joelin mukaan hyvät resurssit, ja metsäpuutarhaan on saatu esimerkiksi työkaluja, taimia, haketta ja kuuluisaa Ahlmanin kompostia. Ahlman myös hoitaa metsäpuutarhakurssien markkinoinnin. On myös hyvä, että paikalla on ammattitaitoista henkilökuntaa, kuten puutarhuri ja alan opettajat, jotka ymmärtävät ylläpidon ja kasvien tarpeiden päälle. Puutarhaoppilaitosten taloudellinen tilanne on kuitenkin nyt valtakunnallisesti vaikea. Valtionosuudet pienenevät, nuoria hakeutuu alalle kovin vähän ja aikuiskoulutustuki lakkautettiin. Kaikki tämä heijastuu myös Ahlmanin metsäpuutarhaan. Taimia yritetään saada läheltä ja omana tuotantona hyödyntämällä istutusalueen vieressä olevia viljelylaatikoita kasvien lisäyksessä.

Joel kertoo, että haasteista huolimatta metsäpuutarha on kehittynyt pääosin hänen toiveidensa mukaisesti. Paikalla valmiiksi kasvaneiden parin luumupuun kuolema tuli hieman yllätyksenä. Se on sääli, koska ne ovat toistaiseksi metsäpuutarhan kookkaimpien puiden joukossa. Uusia luumupuita on kuitenkin istutettu. Joel esittelee minulle myös päärynäpuun, johon on vartettu uusia lajikkeita parempien päärynöiden toivossa. Kuollut luumupuukin on saatu onnistuneesti hyödynnettyä humalan tukena. Harkittuja yksityiskohtia on yllättävän paljon, vaikka kokonaisuus näyttääkin luonnolliselta. Metsäpuutarha ei ehkä anna sellaista järjestäytynyttä ja siistiä vaikutelmaa, johon moni on puutarhoissa tottunut, mutta tarkkaan katsomalla ja kuuntelemalla siitä löytyy paljonkin järkeä ja suunnitelmallisuutta.

Katselemme yhdessä kukkivia krookuksia, imiköitä ja varhaisuudellaan ilahduttavia punamarjakanukan kukintoja. Käymme läpi hedelmäpuiden taimien silmuja. Kulunut talvi on ollut kasveille helppo. Kun kysyn Joelilta mitä hän toivoo metsäpuutarhan tulevaisuudelta, leudot talvet ja pitkät kasvukaudet tulevatkin mieleen ensimmäisenä, ne olisivat erikoiskasvien mieleen. Sen jälkeen toivomus, että ihmiset löytäisivät kursseille. Ahlmanin metsäpuutarhaa ei rakenneta kurssien ulkopuolella, joten vain kurssien avulla istutuksia on mahdollista laajentaa. Joel toivoo toki myös, että Ahlmanilla metsäpuutarhaa ylläpidetään ja ymmärretään, että sen arvo on ennen kaikkea tulevaisuudessa, jolloin sinne istutetut puuvartiset kasvit ovat saavuttaneet satoiän. Henkilöstönkin vaihtuessa pitkäjänteinen työ olisi tärkeää. Joel kertoo, että Tampereella ei hänen tietääkseen ole satoa tuottavia punamarjakanukoita tai saksanpähkinöitä, mutta joidenkin vuosien päästä on. Sen jälkeen ne voivat toimia vertailukohtina, joista voi oppia ja innoituksena istuttaa niitä lisää Pirkanmaalle. Lista Ahlmanin metsäpuutarhan kaikista kasvilajeista löytyy tästä.

Kysyn miten metsäpuutarhojen perustamista voisi Suomessa edistää. “Perustamalla niitä”, kuuluu käytännön miehen vastaus, “ja puhumalla niistä”, hän jatkaa, “pitämällä niistä ääntä. Näyttämällä, kertomalla ja tekemällä. Tekemällä pitkäjänteisesti”. Juuri pitkäjänteisyyteen Joel opastaa myös kun kysyn, millaisia vinkkejä hänellä on ihmisille jotka haluavat perustaa metsäpuutarhan. Hän neuvoo aloittamaan pienesti, mutta sitoutumaan pitkäksi aikaa. “Ei niin, että mulla on hehtaarin pelto ja haluan sen täyteen syötäviä monivuotisia nyt, koska se ei toteudu. Täytyy olla sitkeä ja aloittaa pienestä. Kannattaa hoitaa pienempi, omiin aika- ja osaamisresursseihin sovitettu alue hyvin ja oppia siitä.” Nöyrä aloitus on Joelin mukaan erityisen tärkeää silloin jos paikka on syystä tai toisesta vaikea. Ahlmanin metsäpuutarha on saatu perustaa helppoon paikkaan. “Tää ei ole mikään juolavehnäinen heinikko jossa on miljoona vesimyyrää.” Resurssitkin ovat lähellä. Silti Ahlmanillakin istutustöihin saa menemään aikaa kurssiporukankin kanssa. Joel neuvoo lisäksi hankkimaan tietoa ennen oman metsäpuutarhan perustamista. Kannattaa lukea kirjoja, käydä katsomassa paikkoja ja mennä kursseille tai luennoille.

Tule mukaan rakentamaan AhlmanEdun metsäpuutarhaa! 16.-17.5. järjestettävällä metsäpuutarhakurssilla on vielä jäljellä yksittäisiä vapaita paikkoja. Ilmoittautuminen päättyy 1.5. Ilmoittaudu mukaan tästä.