Hollolassa, vain vartin ajomatkan päässä Lahdesta, sijaitsee monimuotoinen ja monin tavoin tavallisesta maatilasta poikkeava Niipalan tila. 22 hehtaarin pelto- ja 15 hehtaarin metsäalalla Niipalan tila kuuluu siihen kokoluokkaan, joiden on usein julistettu olevan tuomittuja katoamaan Suomesta. Ja onhan näitä perinteikkäitä pientiloja todella kadonnutkin niin paljon, että jos tuon kohtalon aikoo välttää, paljon on pakkokin tehdä toisin kuin on tähän asti totuttu tekemään.
Niipalan tilalla haasteeseen on vastattu ja tilan toiminnan ytimessä on tulevaisuuden kestävien ruokajärjestelmien visiointi ja kokeilu. Maatalouden kivuliaan murroksen keskellä Niipalassa ei jumiuduta menneiden aikojen haikailuun, vaan etsitään aktiivisesti tietä eteenpäin. Tämä ei toki silti tarkoita, etteikö Niipalassakin muistettaisi historiaa. Tilalla yhteisökehittäjänä toimiva Tanja Airio kertoo, että Niipalan mailla on Suomen vanhimpia peltoviljelyssä olleita vainioita. Tila oli osa Hälvälän ratsutilaa 1900-luvun alkuun asti, jolloin tila siirtyi Niipalan suvulle. Niipalan tila oli tavanomainen maatila, jossa viljeltiin mm. sokerijuurikasta ja viljaa. Tila oli viljatila kun sen nykyinen isäntä Mikko Niipala osti sen sedältään 13 vuotta sitten. Nykyisin tilalla ei ole varsinaista päätuotantosuuntaa. Varsinkin permakulttuuriyhteyksissä nousee usein esille Niipalan yhteisöllinen ja monimuotoinen kasvimaa, mutta se on varsin pieni osa tilan kokonaisuutta. Suurin osa tilasta on suojavyöhykesopimuksen piirissä korjuuvelvoitteella. Pellot ovat rehuntuotanto- ja laidunnuskäytössä yhteistyökumppanin lampaille. Koneellisessa viljelyssä on pieni ala, jossa kasvatetaan kuituhamppua, pellavaa, perunaa sekä auringonkukan ja hunajakukan seosta. Koneellinen viljan viljely on lopetetettu hiljattain.
Tilan monimuotoista toimintaa ohjaavat yhtä lailla monimuotoiset teoreettiset ja arvopohjaiset viitekehykset. Niipalan tilan arvoja, toimintaa ja tavoitteita voi hahmottaa yhtä aikaa monen käsitteen kautta. Maatilaa ekosysteeminä ja laajemman ekosysteemin osana tarkasteleva agroekologia on näistä yksi. Tanjan muutettua tilalle yhä keskeisempi osa sen visiosta koskee sosiaalista kestävyyttä ja yhteisöllisyyttä. Tilan toimintaa peilataan hänen mukaansa nyt entistä järjestelmällisemmin permakulttuurin periaatteita vasten. Yhteen tapaan jäsennellä asioita ei kuitenkaan tarvitse jumittua. Niipalassa ei kompastella kestävän viljelyn kirjavan suuntaus- ja käsiteviidakon kanssa, vaan eri lähestymistavat kuten agroekologia ja permakulttuuri kulkevat käsi kädessä. Johdonmukaisuus monimuotoisten teoreettisten ja menetelmällisten työkalujen käytössä on mahdollista, kun arvot ja tavoitteet ovat selvät. Niipalan kantavana ja läpileikkaavana teemana on huolenpito maasta ja yhteisöllisyyden rakentaminen ruoantuotannon ympärille.
Täysin harmonisesti Niipalan kaltainen tila ei silti solahda erilaisten maailmojen, uuden ja vanhan ristipaineeseen. Ei ole helppoa etsiä omaa paikkaa ja suuntaa maatilalle muuttuvassa maailmassa, kun mitään tilaa ei lopulta voi helposti perusominaisuuksiltaan muuttaa. Tämä kiteytyy hyvin esimerkiksi mittakaavoihin liittyvissä haasteissa. Tavanomaisen suomalaisen maatalouden näkökulmasta katsottuna Niipalan tila on pieni. Monen mielestä liian pieni, jotta sillä voisi olla aitoja taloudellisia toimintaedellytyksiä. Permakulttuuritilaksi Niipala puolestaan on sen verran iso, ettei sillä juuri ole suomalaisia esikuvia. Tavanomaiseen permakulttuuriharrasteluun verrattuna voi olla omalla tavallaan haastavaa, jos vaikkapa jätteen tuottamista joutuu välttelemään tilalla jonka ylijäämät lasketaan tuhansissa kiloissa. Erilaiset sivuvirrat korostavat verkostojen ja toimintaympäristön merkitystä. Sekä agroekologian että permakulttuurin näkökulmasta maatila tulisi nähdä osana suurempaa kokonaisuutta. ”Tämän kokoista maatilaa ei ole tarkoitettu saarekkeeksi”, toteaa Tanjakin ytimekkäästi. Mutta mikä on se kokonaisuus, johon Niipalan kaltainen kummajainen voisi tänä päivänä sopia? Niipalassa haetaankin tällä hetkellä sopivaa tasapainoa lähitilojen kanssa verkostoitumisen ja omavaraisuuden välillä.
Niipalalla on toki monenlaisia yhteyksiä ympäröivään yhteisöön. Tilalla harjoitettava permakulttuuri painottuu tällä hetkellä Tanjan mukaan vahvasti yhteisölliseen ja sosiaaliseen puoleen. Niipalassa oli viisi vuotta CSA- eli kumppanuusmaatalousmallilla toiminut kasvimaa, joka viimeiset kaksi kasvukautta on ollut yhteisökasvimaana. Tilalla järjestetään myös ympäri vuoden erilaisia matalan kynnyksen tapahtumia, kuten esimerkiksi kursseja, koulutuksia, kokouksia, teemapäiviä, tutustumispäiviä ja talkoita.
Eräs tärkeä tilalla toteutettava projekti liittyy sekin ihmisten osallisuuteen maataloudessa. Kumppanuusmaatalouden ja yhteisöviljelyn ohelle kaivataan myös työkaluja, joiden avulla ihmiset voivat riittävän helposti ja turvallisesti aloittaa kaupallisen maatalouden ilman perittyjä sukutiloja. Suomalaisten viljelijöiden keski-ikä kasvaa hälyttävää tahtia. Maatalouden jatkuvuus on pahasti uhattuna, jos sen on jatkossakin tarkoitus perustua sukupolvenvaihdoksiin. Ikärakenteisiin ja kulttuuriin liittyvät tekijät eivät ole ainoa syy ongelmiin. Suomessa tarjolla olevat rahoitusinstrumentit, kuten esimerkiksi nuoren viljelijän aloitustuki, palvelevat huonosti maatalouden ulkopuolelta tulevia. Niipalan tilan isäntä Mikko Niipala valmisteleekin tällä hetkellä hanketyönä pilottia suomalaisesta maatilahautomomallista. Malli on otettu Ranskasta, jossa vasta aloittaneella maatilallisella on esimerkiksi mahdollisuus harjoittaa kaupallista maataloutta ensimmäiset kolme vuotta työttömyyskorvauksella. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on tukea paria tai kolmea pienyrittäjää joille Niipalan tila pystyisi tarjoamaan toiminta-alustan ja yhteisön tuen.
Maatalouden radikaali muutos ja epävarmuus kiteytyvät Niipalassa käsin kosketeltavaksi luovan tuhon prosessiksi. Tila on vain muutaman vuoden aikajänteellä joutunut tarkastamaan kurssiaan niin perusteellisesti, että tuskin monikaan perinteisistä tilanpitäjistä suostuisi vastaavaa edes harkitsemaan. Pioneerityön mahdollistaa visioiden ja työkalujen monimuotoisuus. Kyky kuvitella parempia tulevaisuuksia ja löytää mahdollisuuksia eri suunnilta on vahvuus, joka Niipalan tilan toiminnassa tekee vaikutuksen. Permakulttuurikuplassa on helppoa käpertyä pelkkään harrasteluun ja elää mahdollisuuksien mukaan systeemin ulkopuolella. Vasta aika näyttää, onko Niipalan taistelu uudenlaisen maatalouden puolesta samalla myös taistelua tuulimyllyjä vastaan. Se on joka tapauksessa hieno mahdollisuus ja esimerkki heille, jotka eivät halua odottaa tulevaisuutta sivusta katsoen.
Haluatko tulla mukaan Niipalan toimintaan? Katso tilan esittely permakulttuuriyhdistyksen sivuilla tästä ja tutustu tilan omiin nettisivuihin tästä!